Pennut viikon vanhoja!

Nopeasti päivät ovat vierähtäneet pentuja ihaillessa ja hellitellessä. Ne kaikki voivat mainiosti, nukkuvat paljon ja syövät halukkaasti - tuhinaa, ähinää ja huokailuja satunnaisten naukaisujen ja muitten hauskojen äännähdysten kera (kuulostaa muuten välillä kyyhkyjemme kujerrukselta!). Painot ovat tuplaantuneet viikossa (joillakin vähän reilumminkin) ja jokainen painaa jo yli puoli kiloa. Mikäs siellä lämpimässä ja turvallisessa pentulaatikossa on höllötellessä ja eivätpä juuri energiaansa käytä kuin nukkuessa kasvamiseen. Nisillekin kaikki sopivat mainiosti eikä niistä isommin tarvise vääntää vaan jokaiselle on paikkansa, vielä toistaiseksi taistelutta parhaista paikoista. Emä on reipas ja onnellisenoloinen, se huolehtii pennuistaan hyvin eikä lakanoita ole välttämättä likaisuuden vuoksi tarvinnut vaihdella, mutta olenpa vaihdellut niitä sen tekemisen ja hyvän seuran vuoksi.

 

Tässäpä kuva koko katraasta ja jälkimmäisessä pari kaveria nautiskelee (en ole merkannut pentuja vielä, sillä en näe siihen mitään tarvetta tällä hetkellä, kun ovat niin tasaisia keskenään)

(Kuvia lisään liki päivittäin kotisivujeni kuvat-kansioon ja jossakin vaiheessa tyhjennän sieltä näitä ensimmäisten viikkojen samankaltaisia kuvia, joten kopioikaa niitä itsellenne, jos tykkäätte.)

IrmaEpeliina on selvästi tyytyväinen oloihinsa ja pentuihinsa. Ei näy synnytyksestä enää mitään väsymyksen merkkejä, seurustelee luottavaisesti kotimme muissakin tiloissa, mutta pentulaan en vielä omiani ole päästänyt, tietävät kyllä, mitä siellä on. Sökökin hoksasi ja sillä on kovasti intoa tutustua uusiin sukulaisiinsa, mutta malttaa nätisti maata käytävällä kunnioittaen emän rauhaa. Hyvin tuo nelikko ulkoilee yhdessä ja hellittelee toisiaan, välillä jopa vähän leikkivät tassuillaan toisiaan huitoen (silleen hellästi). Irma näyttääkin kaipaavan hetkittäin muuta seuraa ja sallittakoon se sille, eihän pentula mikään vankila saa olla. Se syö hyvin ja on pitänyt itsensä puhtaana. No se parta on vähän hurjan näköinen, mutta aika aikaansa kutakin.

Sökö supsattelee Irmalle ilmeisesti ihmetellen parran tuoksuja...

 

Irma muistaa ruuan perään kysellä, jos meinaa nälkä yhtäkkiä yllättää - sutjakka ja hyväkuntoinen on!

 

 

Näinä "äitiyslomani" alkupäivinä olen ollut vähän syrjässä tuosta varsinaisesta asiasta, emä hoitaa pentunsa ja minä hoidan emän sekä tuvan muut asiat - meillä ei ole tapana hössöttää. Juuri siitä ylettömästä hössöttämisestä pentulassa tai koko tuvassa voi seurata isoja ongelmia. Perheen ihmiset ja muut eläimet stressaantuvat jatkuvasta hössöttämisestä ja tottakai tunnelma siirtyy sinne pentulaatikkoonkin, ehkä häiriten emän rauhaa ja maidontuloa? Itse pidän kiinni rauhallisesta menosta, rutiineista ja hyvinnukutuista öistä - syntymä on aina ihme, mutta maalaisjärkeä pitää olla päässä! No näin toistaiseksi toimettomana olen puuhastellut kotosalla paljon muuta ja pidin kastajaisetkin! Nimesin ne nyt alustavasti OmaKoira-palveluun nimillä Geologi, Graniitti, Gasoliina, Gertrude, Griselda, Guarana, Granadilla ja Guinevere. Ja kun tuon alustavan tallennuksen tein, niin Epeliinan kohdalla näkyy nyt KoiraNetissä, että pentueita on yksi - se tarkoittaa siis tätä G-pentuetta. Rekisteröimäänhän pääsen vasta, kun uroksen omistaja on omat hyväksyntänsä laittanut ja mikrosiruttaja on numeronsa pentuihin asentanut sekä tallentanut ne OmaKoira-palveluun. Kätevää tämä sähköinen toiminta, ei tarvitse nykyään näissä puuhissa perinteistä kirjepostia käyttää ja sähköisten tallennusten, hyväksymisten ja maksujen jälkeen rekisteripaperit tulevat nopeasti postilaatikkoon.

Hertan, Reetin ja Sökön kanssa olen tenhyt pitkiä ulkoilureissuja mukavissa talvisissa keleissä, ei vaan nuo pelto- ja metsäpolut ole pysyneet kulkukelpoisina tästä jatkuvasta lumentulosta, mutta teitä pitkin nastakenkien kanssa pääsee hyvin, on vähän tylsät nämä tämän kylän samat tiet ja hirvittää tuo kapea Pennalantie, mutta josko viikonloppuna lähtisi urakoimaan polkuja pellonreunoille - saisipahan pyrstölihatkin toisenlaista tekemistä.

Nyt tuulee kovasti ja pakkasta on 8 astetta. No tämä päivä meneekin enimmäkseen juoksevia asioita hoitaessa kylillä. Esimmäiseksi palautan hallille toimiston lankapuhelimen, kun ao. on palannut jo lomiltaan. Ei siitä mitään haittaa ollut, mielellänihän minä puhelimessa huplattelen, mutta se Nokian tunnariääni meinasi aiheuttaa jo painajaisia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!