Tänään hyvästelimme Allu-kyyhkyn, se nukahti lopulta levollisena omaan häkkiinsä ja sai viimeisen leposijansa Mustan Sametin seurasta - liihottele vapaana kaunis valkoinen, Rauhan kumppani, hohottajamme, koirarakas kyyhkyläisemme ja upea lemmikkimme! (Allu oli tietääkseni pisimmän eliniän saavuttanut naurukyyhky Suomessa)
Allun lopullinen lähtö ei tullut meille mitenkään yllätyksenä, sillä jo toistakymmentä vuotta sitten kielsin muksujani viemästä sitä Pennalan koulun lemmikkieläinnäyttelyyn, kun oli niin vanha ja epäilin, ettei sellaista riehakkuutta kestä (olisi kestänyt, tiedän nyt!). Lentotaidon se kadotti tai pikemminkin lentämisen oikeaan suuntaan jo aikaa sitten, mutta terhakkaana viimeiseen asti tepasteli syöden ja huhuillen hyvin. Viime päivinä ilmeni muutamia epileptisiä kohtauksia, joiden seurauksena voimat heikkeni ja lopulta sisukas ukkeli uuvahti. Pitkän ja hyvän elämän eli. Kyllä niihin vaan kovin kiintyy, lintumaailman rottiinkin, Allu oli Persoona!
Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat lentää ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
.....
Kirjoittaja tuntematon
(alkuperäinen muistoruno löytyy nimellä "Sateenkaarisilta", jota tähän
lyhensin hieman ja otin oikeuden muuttaa juosta-sanan siivekkäälle sopivaksi, t. Tarja)
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat lentää ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
.....
Kirjoittaja tuntematon
(alkuperäinen muistoruno löytyy nimellä "Sateenkaarisilta", jota tähän
lyhensin hieman ja otin oikeuden muuttaa juosta-sanan siivekkäälle sopivaksi, t. Tarja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti