Maanantai-iltana piipahdimme Helsingissä Koneen kentällä match showssa. Irma sijoittui hienosti sinisten koirien neljänneksi ja sai palkinnoksi ruusukkeen ja ruokaa, Patu sai punaisen nauhan. Hyvin käyttäytyviä nuoria ovat molemmat ja saivat mainion treenin tulevaa varten.
Sökö oli mukana turistina ja nautti olostaan Veeran valvonnassa
Vien Sökön tänään rokotuksille.
F-pentujen omistajat, muistakaa vuosikasrokotukset!
Puluista sanotaan, että ne ovat lintumaailman rottia. Niin taitaa olla vähän Allukin, esittää muka vanhaa ja raihnaista lentotaidotonta, mutta eräänä aamuna sain evääni pöytään ja poistuin siitä hetkeksi. Johan tuo ovela lintu oli löytänyt kadonneen? lentotaitonsa ja päässyt ruokapöydälle ahmimaan munakastani! Odotin sille vatsavaivoja - ei tullut. No kaikenlaistahan tuo pihalta sekä lattialta nokkii, joten kaipa vatsakin on tottunut monipuolisuuteen. Mutta miten se yhtäkkiä osasikin ihan omatoimisesti lentää? Taitaa olla yhtä ahne ruualle kuin muutkin ja nykyään näyttää viihtyvän paremmin pöydällä kuin sen alla koirien hämmästykseksi. Taitavat kohta kaikki näpistellä lautasilta, kun tuolta Ovela-Allulta esimerkkiä katsovat...
Olen palautellut trioani EloPellolta taas "kouluelämään" eli vähän tottisharjoitusta ja hillittyjen (hah!) käytöstapojen muistuttamista. Hyvin palautuvat mieliin vaikken makupaloja vieläkään osaa tarpeeksi tarjota. Enhän minä herkkuja yleensä ole käyttänytkään kuin luoksetulossa ja treenituokion päätteeksi, vanhanaikainen kun olen (sitäpaitsi sotkevat taskut tai sitten taskut tulevat syödyksi). Paljoa en omiltani vaadi, kunhan eivät ihan alvariinsa saata minua noloihin tilanteisiin ja muutaman sanan ymmärtävät, mm. ei, tänne, autoon, odota, ulos, sisään, istu, paikka, maahan, hiljaa... Tarvittessa painottaen asian tärkeyttä ärräpäitä sorauttaen. Näitten snautsereitten kanssa ei tarvitsisi paljon sorautella, mutta mihinkäs sitä vanhoista tavoistaan?
Muutamissa tapahtumissa koiran käytöstä ja omistajan jakamaa palkkiota seuratessani tuli mieleen, että metsään menee tämän jatkuvan namin syöttämisen ja lässyttämisen (selitystuokion) kanssa, anteeksi nyt vaan. Koira tarvitse ENSIN koulutusta ennenkuin siltä vaaditaan jotain ja ne ylimääräiset höpöttelyt pois. Hassua on katsoa, kun omistaja huhuilee ja koira haahuilee, esim. "mennään matkalle, lähdetään reissuun kohta ja pääset autoon huilailemaan, kunhan ensin on käyty vähän metsässä mustikoita poimimassa.." tai "Deisi! HöpöNassuDeisiBeibiNuppuseni! Älä nyt sitä kautta halua kulkea vaan mennään tätä kautta, ettei vaan tule kiusausta jäädä leikkimään..." Olisi hyvin yksinkertaista, kun huikkaisi vaan "Autoon!" tai kakkostapauksessa "Tänne! tai Seuraa!" - koira ymmärtää ja toimii!
Tuli mieleen eräs tapaus harhaanjohtavasta palkitsemisesta. Katselin kahta koiraa, jotka tuijottelivat toisiaan kohtalaisen huonossa yhteisymmärryksessä (sen huonon fiiliksen olisi sokea kanakin huomannut) omistajien keskittyessä ihan naamatusten omiin juttuihinsa. Toinen omistaja tarjosi taskustaan koko ajan omalleen makupaloja rapsutellen samalla... No kohtahan siinä oli täysi rähinä koirien kesken ja se hellitelty otus sai aika rankan käsittelyn omistajansa näpeistä. Oliko tarkoituksena rauhoittaa koiraa toisen läheisyyteen ja mitä koira siitä mahtoi oppia? Ensin palkittiin hiljaisesta uhoamisesta toista kohtaan ja sitten tulikin turpaan?! Metsään se ainakin meni. Meiltä puuttuu koiran lukutaito tai pienintäkään koiran elemerkkiä ei osata tai haluta huomata - hyvä olisi monesti huomata jo ennakkoon. Koiran käytöksen merkit oppii parhaiten koiran kanssa puuhaamalla ja liikkumalla!
Koirallehan saa hupatella ihan mitä vaan ja minähän omilleni tarinoin paljonkin, mutta jos sen tykkää toimivan halutulla tavalla niin pitää muistaa, että selkeät, napakat ja yksinkertaiset käskyt sekä palkkaamisen (tai rankaisemisen) tapahtuminen oikeaan aikaan toimivat kaikkein parhaiten! Yksi muistelu: Suotta minä käyn torumaan koiraa, jos tulen kotiin iltapäivällä ja huomaan sohvani syödyn - enhän minä voi tietää, heräsikö se juuri uniltaan omalta paikaltaan eli oli kiltisti? Todennäköisesti se oli tuhonnut sohvan jo aamusta heti lähdettyäni ja unohtanut päivän mittaan koko tapauksen... Heräsi muistot Rikestä - sehän oli oikea sisustajatyyppi uusin kalustejärjestelyin tai verhoomiskonstein, kärsivällisyyteni ja kekseliäisyyteni ainakin kasvoi.
Kauan on tullut seurattua koirien erilaisia koulutustapoja ja niitä tapojahan riittää. Itselläni on omat visiot, joita on hieman vuosikymmenten saatossa tullut opittua ja testailtua. Joidenkin olen huomannut toimivan paremmin kuin toisten... Todettava tähän kuitenkin on, että koira tykkää, kun sitä opetetaan ja siltä vaaditaan! Vaikkapa Reetiltä sitä Allun rauhallista kuljettamista reppuselässä ja oikeasti vanhakin koira oppii uusille tavoille.
Laitanpa yhden artikkelin sieltä ammoisten aikojen keinoista:
Auttaako koiran rankaiseminen? Vai valitsenko sittenkin palkitsemisen? (neuvojahan satelee joka lähtöön...)
Rankaisu - keinoista vanhimpia
Jo 1930-luvulla B. F. Skinner huomasi voivansa systemaattisesti muuttaa eläinten käyttäytymistä palkkaamalla niitä toivotusta käytöksestä ruuan kanssa. Skinner koulutti eläimiä mm. toiseen maailmansotaan. Yksi tunnetuimmista projekteista oli Pelican, jossa kyyhkyset koulutettiin ohjaamaan pommeja haluttuihin kohteisiin. Yleiseen tietoisuuteen nämä koulutusmetodit eivät kuitenkaan vielä silloin tulleet.
1940-luvulla tottelevaisuudessa kilpailemaan alkanut Winifred Strickland saavutti uransa aikana 160 titteliä ja 40 kertaa täydet pisteet. Hänen mielestään ruokaa ei koulutuksessa saanut käyttää, koska koira olisi ajatellut enemmän vatsaansa kuin omistajaansa. Myös ensimmäisen tottelevaisuuskirjan kirjoittaja Blance Saunders vannoi kuristuspannan ja kiskaisun nimeen. Bill Koehler taas oli vuodesta 1945 Orange Dog Clubin johtaja ja Walt Disney Studioiden pääeläinkouluttaja. Hänen johtamassaan koirakoulussa koulutettiin yli 40 000 koiraa 15 vuoden aikana. Koulutus perustui negatiiviseen vahvistamiseen ja rangaistuksiin. Kuristuspanta ja heittoketjun käyttö ovat Koehlerin perintöä. Päin hyppiviä koiria potkaistiin terävästi polvella rintaan ja haukkujia lyötiin nahkavyöllä. Jos koira kaivoi kuoppia, täytettiin kuoppa vedellä ja koiran kuono työnnettiin sinne.
Vaikka ihmisiä hoidettiin aikoinaan yleisesti sähköshokeilla ja kouluissa käytettiin kuritusta oppimattomuuteen, ovat tällaiset metodit tänä päivänä luokiteltu julmiksi pahoinpitelyiksi. Eläinten koulutuksessa on kuitenkin paljon jäänteitä menneisyydestä ja tänä päivänäkin moni käyttää vuosikymmeniä vanhoja tapoja. Osa näistä voidaan nykypäivänä luokitella eläinrääkkäykseksi. Vanha sananlasku ’väkivalta alkaa, kun taidot loppuvat’ pitää paikkansa.
Pelkkä rangaistus ei opeta mitään
Kuvittele meneväsi töihin uuteen paikkaan. Sinut istutetaan tietokoneen ääreen ja pyydetään tekemään hommasi. Sinulla ei ole aavistustakaan mitä sinun pitäisi tehdä ja ainoat avut ovat vierestä kuuluvat karjaisut; ei, ei noin, lopeta tai ääliö. Hyvässä lykyssä esimiehesi vielä repisi sinua hiuksista tai löisi päätäsi pöytään aina tehdessäsi väärin. Kuulostaa kamalalta, eikä moni varmasti kauaa viihtyisi tällaisessa työpaikassa.
Tämä on kuitenkin arkipäivää, jota valitettavan moni koira viettää. Revitään, kiskotaan, lyödään ja huudetaan, vaikka koiralla ei ole hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Koira vain ei voi ottaa lopputiliä tai vaihtaa omistajaa, vaikka niin haluaisikin. Pitää muistaa, että pelkkä kielto ei opeta mitään, vain palkitsemalla halutusta toiminnasta, voidaan päästä tuloksiin koiran kanssa.
Rangaistuksiin perustuvassa koulutuksessa koulutettava menettää yritteliäisyyden ja on mieluummin tekemättä mitään, kuin ottaisi riskin saada rangaistuksen väärästä toiminnasta. Kun ei tee mitään, ei myöskään voi tehdä virheitä. Tällaista koiraa kutsutaan uusavuttomaksi.
Rangaistus ei vaikuta tahtoon
Jotta rankaisusta olisi hyötyä, sen tulisi tulla joka kerta virheen tapahtuessa, muuten rangaistus muuttaa käyttäytymistä vain hetkellisesti. Tähän voimme verrata ylinopeutta ajavia ihmisiä. Jos sakkoa tulisi joka kerta mittarin ylittäessä sallitun rajan, me todennäköisesti yrittäisimme pitää nopeuden tarkemmin nopeusrajoitusten mukaisina.
Mutta koska rangaistus eli sakko on satunnaista, se saa meidät ajamaan hillitymmin vain muutaman kuukauden kukkaron kevenemisen jälkeen. Sakko ei siis poista haluamme ajaa lujempaa ja pian vauhti on taas entisensä.
Koiran näkökulmasta katsottuna rankaisu on satunnaista, jos haistelusta rankaistaan treeneissä, mutta ei lenkeillä. Vain oikean käyttäytymisen vahvistaminen muuttaa koiran halua käyttäytyä toivotulla tavalla. Vai moniko haluaisi vielä ajaa ylinopeutta, jos tilille putkahtaisi tuhat euroa joka kuukausi, kun mittari ei ole ylittänyt nopeusrajoitusta?
Rangaistuksen pitää tulla oikeaan aikaan
Koiralla on odotuksia tulevasta ja muistoja menneisyydestä, mutta sen kanssa ei pysty kommunikoimaan niistä. Jos koiralle sanoo "mennään illalla ulos", se rynnistää ovelle heti ulos-sanan kuultuaan, se ymmärtää vain tässä ja nyt - ohi kiitävän, pienen hetken.
Yksin ollessa tavaroiden rikkominen on niitä tavallisimpia ongelmia, joihin omistaja reagoi liian myöhään. Monet kuvittelevat koiran alistumiseleiden tarkoittavan syyllisyyttä. "Kyllä se tiesi mitä oli tehnyt, meni pitkin seiniä häntä jalkojen välissä", on varmasti monelle tuttu lause. Koira ei kuitenkaan erota oikeaa ja väärää, se reagoi alistuvasti vihaiseen ihmiseen, vaikka ei tiedäkään miksi tämä on vihainen.
Rangaistuksen väärä ajoitus saa koiran helposti yhdistämään rankaisun väärään asiaan. Koiran lähtiessä paikalta olosta, omistaja harvoin ehtii korjaamaan asiaa sekunnin sisällä. Jo koiran luokse juokseminen vie kauemmin. Koira ei enää yhdistä rankaisua ylös nousemiseen vaan omistajan lähestymiseen.
Rankaiseminen tässä tilanteessa ei saa koiraa pysymään paremmin paikallaan seuraavalla kerralla, korkeintaan se aiheuttaa pelkoa, epävarmuutta ja epäluottamusta omistajaa kohtaan. Samalla koira alkaa tuntea syvää inhoa koko paikalla olo liikettä kohtaan.
Rangaistuksen vaikutus työskentelyyn
Guyton ja Hall ovat todenneet 1996: "Kun aivoissa sijaitsevaa rangaistuskeskusta stimuloidaan usein, se voi lukita keskuksen, jossa palkitsemisen ja hyvän olon tunne sijaitsee."
Oletetaan, että tarjolla on suklaata. Se maistuu taivaalliselle ja sen syöminen on palkitsevaa. Entä jos aina ennen suklaan syömistä saisi kunnon selkäsaunan? Se ei maistuisikaan enää niin hyvältä. Rankaisu siis vähentää palkkion tehoa, on se sitten ruokaa, leikkimistä tai kehuja.
Rangaistukset lisäävät stressiä, joka puolestaan heikentää keskittymiskykyä ja oppimista. Koirasta näkee helposti onko se koulutettu kepillä vai porkkanalla. Palkitsemista käytetyillä koirilla totteleminen on motivoitunutta ja iloista. Rankaisulla koulutetut koirat toki voivat totella, mutta niiden työskentely on apaattista ja ilotonta.
Jos rankaisu on tehokas, se toimii heti tai viimeistään kolmen kerran jälkeen. Kuitenkin kaduilla näkee ihmisiä, jotka päivästä ja vuodesta toiseen jakelevat samaa rangaistusta koiralleen, vaikka selvästi pitäisi huomata, ettei se tehoa. Koirahan tekee edelleen samalla tavalla, joten mitä hyötyä rankaisusta on ollut, ei mitään.
Lähde: Janita Leinonen / Koiraposti 5/04
PITÄKÄÄ HAUSKAA JA NAUTTIKAA!
