Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

torstai 9. elokuuta 2012

Pieni tauko paikallaan?

Tuli käytyä taas Tallinnassa ja viihdyin tällä kertaa siellä kaksi yötä City Hotel Portuksessa. Jo ennen matkaa podin alkavaa flunssaa eikä se reissussa parantunut. Pöly- ja hajusteallergiani vaan paheni - kiitos vaatekauppojen sekä kanssaihmisten hulvattoman hajusteitten käytön (siis muitten, ei seuralaiseni). Eikä se osittain sateinen ja tuulinen keli ainakaan edesauttanut räkäistä oloani - paistoihan siellä onneksi suurimman osan aikaa aurinko ihan lämpimästi, mutta kun vettä taivaalta sai, niin sitä tulikin niin paljon, että aura-autoilla tyhjensivät veden vallassa olevia katuja. Olen siis huolellisesti räkätaudissa ja olo on mitä mahtavin...



On se hyvä, että jäljellä on vielä hitunen nuoruuden ennakkoluulottomuutta. Kävin reissullani myös hammaslääkärissä ja sainpas sellaista hoitoa, jollaista en vielä Suomessa ole kokenut. HL-käyntini kesti liki kaksi tuntia, kun kuvasivat röntgenillä ja digikameralla sekä korjasivat yhden hampaan huolella. Voi saatura, että hirvitti, sillä en viihdy sitten lainkaan hammaslääkärin penkissä ja nyt olin menossa ihan vieraassa maassakin! Ennätin jo ennen sinne menoa toivoa, että olin täysin väärässä bussissa enkä ehättäisi sovittuun aikaan, mutta onneksi menin, sillä ei tarvinnut kauhistua ja hyvin asiat hoituivat englannin kielellä. Sovimmekin nuoren hammaslääkäri Vitalin kanssa, että hän tekee minulle hoitosuunnitelman ja minä varaan puolestani kunnolla aikaa seuraavaa käyntiäni varten, jos olen tähän käyntiin tyytyväinen. Toistaiseksi olen tai ainakin korjattu hammas tuntuu hyvältä. Eikä tuo Vitali motkottanut minulle välipaloista tai tupakoinnista vaan kertoi ongelmani olevan liian voimakkaat leukalihakset. No niitähän minulla tulee harjoitettua aika paljon, joten kaipa ne ovat vankat... Tuonne siis tulee tehtyä syksyn mittaan uusi reissu ihan hammaslääkäri-sellainen. Miksi menin hammaslääkäriin Tallinnassa? Siksi, että olen täysin tyytymätön oman terveyskeskuksemme hammashuoltoon. Täällä ruukaavat tökätä yhden väliaikaisen paikan kymmenessä minuutissa ja antavat seuraavan ajan puolen vuoden päähän ja mitään asiaa ei ole nopeaan hoitoon pääsyyn, jos et älyä huijata, että särkee juuri nyt ja ihan kamalasti ja eivät tee pitkiä remontteja kerrallaan vaan käydä pitäisi ihan alvariinsa. Yksityisellä käynnit ovat taas mielestäni turhan tyyriitä...

Jep, minä pidän Tallinnan kaupungista, siellä tuleekin käytyä useamman kerran vuodessa. Tämä reissu painottui enimmäkseen putiikkivierailuihin ja paikallisella bussilla tuli reissattua taas pitkin ja poikin kaupunkia. Siellä julkinen liikenne muuttuu näillä näkymin kokonaan maksuttomaksi vuodenvaihteessa eikä se ole ollenkaan hullumpi tapa kierrellä tutummissa tai omituisemmissakin paikoissa. Se vaan on kovin ikävää, että hinnat siellä ovat jo Suomen tasoa niin kaupoissa kuin ravintoloissakin - toista se oli 20 vuotta sitten! Mutta tarttuipa tuolta matkaan uusi käsiveska, parit kengät ja pari uutta paitaa. Ihan mukava reissu ja pieni tauko arkeen, nehän ovat välillä paikallaan. Kaunis kiitos tyttärelleni matkaseurasta, meillä oli hauskaa!


Kotijoukot pärjäsivät mainiosta ja juoksevien tyttösten juoksut on toistaiseksi juostu. Muutamia tiedusteluja on tullut tulevista pentusuunnitelmista ja sen verran pystyn tässä valaisemaan, että näistä juoksuista ei pentuja tule eikä ollut suunnitelmissakaan vaikka naapurin Patu, kultainennoutaja, kovasti sellaisia toiveita elätteli. Äsken se kävi taas tyttöjä portilla kyselemässä leikkipuuhiin ihan itsekseen. Siis onhan meillä pentusuunnitelmia! Muutamia pentukyselyjä on jo tullutkin ja kotisivuilleni niistä päivittänyt eli Epeliinan meinaan astuttaa huhtikuussa ja Diureetin marraskuussa 2013. Sulhasia en vielä ole päättänyt, mutta mallikelpoisia ne varmaankin tulevat olemaan ja eiköhän tässä talven mittaan nekin ajatukset selkiinny.

Nyt on meneillään tai jo valmistunut monia tutkimuksia, että koirat kykenevät lukemaan ihmisten sosiaalisia merkkejä ja niillä on kyky tuntea empatiaa. Totta kai! Sen olen tiennyt jo kauan ja meidän koirien luonteet ovat osoittaneet sen, että empatiasta voi todellakin puhua. Ne elävät kanssamme kaikki tunnekuohut ja niitten reagointi eri tunnetiloihin on hyvin samankaltaista ihmisten piirteiden kanssa – ne iloitsevat kanssamme ja lohduttavat huonoina hetkinä, yksilöllisiä eroja löytyy paljon rodusta riippumatta. Tiedän myös sen, että niillä on erinomainen tilanne- ja huumorintaju, kokemusta on ja aina ei ole naurattanut... Mutta enimmän osan aikaa meillä on ollut lystiä, jos ei ole kovin tarvinnut kekseliäisyyden tuotoksia siivoilla tai korjailla. Ja aika kultaa muistot eli kauniita ovat kaikki muistoni edesmenneitten ja nykyisten puuhasteluista. Ja Hertta vahtii taas kulkemistani kuten aina, kun reissulta palaan. Vahtikoon, minä tiedän, että sillä on ollut mukavat päivät ilman minua, sillä ainakin se on saanut rauhassa huilailla kuten nuo kaksi muutakin nelijalkaista - hyvää tekee paussi itselle ja taatusti koiratkin välillä lepoa kaipaavat. Ja Allua on naurattanut koko aamun, pirteä kaveri ikäisekseen.

Kesälomat ovat monella lopuillaan ja harmi näitä Suomen kesäisiä kelejä, kun uutiset jankuttavat Euroopan helleaallosta, mutta minkäs noille keleille. Hauskoja tulevia koulupäiviä koululaisille, ahkeraa uurrastusta meille muille ja ajatellaan positiivisesti! Minä pyrin aina löytämään typerimmässäkin tilanteessa jotain positiivista, sillä turha on elämäänsä surkutteluun tuhlata. Tällä hetkellä monet kiroavat kosteita liki menneitä kesäkelejä, vaan onpa näissä ollut jotain hyvääkin. Ei ole tänä kesänä tarvinnut kalliilla vesijohtovedellä kastella nurmikkoa, pensaita tai kukkasia. Uima-allaskin on saanut tarvittavan lisäyksen suoraan taivaalta. Eikä ole ollut hassumpaa pötkötellä omassa sängyssä kirjaa lueskellen lepohetkinä, eipähän ainakaan kyljet kovin kipeytyneet kovalla aurinkopetillä maatessa tai silmät auringosta häikäistyneet…  

Fintinsfia, Rämä, vuoden ikäisenä kesälookissa: Kiitos Johannalle ja paljon onnea uuteen kotiin koko porukalle - nauttikaa ja viihtykää ihan ikiomalla pihalla!!


Fritjoffi, Arttu, vuoden ikäisenä - kiitokset ja terveiset Sannalle ja Mikolle!








Kennelnimi 27 vuotta!

Tänään juhlitaan. Raappavuoren kennelnimi myönnettiin meille Suomen Kennelliitosta tasan 27 vuotta sitten. Jounin kanssa ehdimme olla kimpas...