Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ötökkäjuttuja

Olen yrittänyt selittää yhdelle sammakkopojalle tänä aamuna pariin otteeseen, että altaaseen ei kannata hypätä, sillä sieltä on hankala tulla pois. Se ei vaan ymmärrä juttujani, kun haavilla sitä olen pois nostanut tai sitten se ei ole sama otus.

Viikonloppu hurahti komeassa kelissä ja pihahommissa. Haikeana korjasin pois räävinnäköiset kesäkukkaset, riippumatot, lepolasset ja ripustelin kynttilälyhtyjä, ne ovatkin mukavia tunnelmanluojia, jahka vaan tuikkaisi niihin tuletkin iltojen pimetessä. Sunnuntaina bongattiin noin 200 kurjen ateriointihetki, kuva on otettu kaukaa eikä siihen kaikki mahtuneet. Syksyä siis niilläkin ja kokoontumisajoissa kohti etelää - haaveissa taas itselläkin ;)


Lupasivat hellekelejä, mutta vettä sataa ainakin nyt tätä kirjoittaessa. Varasinhan minä ihan itselleni LuksusEteläLoman kolmen tunnin hoitopaketilla! Ei vielä ihan perinteistä, sillä tarkemmin sanottuna lomani on päiväristeily Tallinnaan ja kolme tuntia aikaa hammaslääkärille. Vitali G. jatkakoon toista kertaa suuvärkkini ihailua, kun ekalla kerralla asiat hyvin hoiti. Hän haluaisi esteettisestikin purukalustoani laitella, mutta minä jarruttelen, sillä tässä iässä ehjät hampaat riittävät. Ei täydellisyyteen tarvitse pyrkiä, sillä yksi perusoikeutemmehan on edelleen olla epätäydellinen ja erehtyväinen - toivottavasti ei tule erehdyksiä purukaluston korjauksessa...

Ötököistä. Kaikista eläimistä pidän, mutta ötökät on taas asia erikseen, etenkin jos epäilen niitten aiheuttavan tuhojaan. Kesän taistelin asemasotaa muurahaisten kanssa, taisin hävitä - eivät vissiin enää jaksaneet kiikuttaa niitä Baition-rakeita pesäänsä, sillä viikonvaihteen auringonpaisteessa kovin vilkkaasti touhuilivat taas pihalaattojen rakosissa ilman myrkytysoireita.

Nyt onkin vuoro varustautua talveksi myyriä ja hiiriä vastaan! Laitoin pihamaalle kolme elektronista myyränkarkottajaa, joitten pitäisi huolehtia siitä, etteivät myyrät tänä talvena pihallamme viihdy. Lisäksi ripottelin huolellisesti valkosipulinkynsiä sipulikukkien juurille hyppelyharjoitusten lisäksi (aion polkea puskien juuria pitkin syksyä koiratrion kanssa ihan urakalla, kun myyrät eivät kuulemma tykkää tallotusta, eivät vissiin sitä itse tiedä, sillä tallottua pihaa meillä riittää ja myyriä!) ja luin madonlukuja pitkän litanian. Myyrät saivat minusta aikamoisen vihollisen, kun ovat jyrsineet heikolle hapelle tuon koristeomenapuun juuriston ja päätin vielä yrittää elvyttää sen... Varmaan tuloksetta, keväällä se nähdään.

Kyllä maalla on mukavaa ja komeitten peltojen sekä viljakuivurin vieressä asua. Kunhan vaan osaa suhtautua yllättäviin vuokralaisiin. Vein vintille hiirenkarkottimen lossien lisäksi ja jatkoa seuraa tässä jännittävässä taistossa! Kuuluukohan yöpakkasten alettua taas hiirten bileet vintillä vai suuntaavatko naapuriin? Luottamukseni on vahva noihin lossiin, mutta niitä on ällöttävää ladata uudelleen. Onneksi luen sen miesten työksi - juu, ollaan perinteisiä ihmisiä! Kerran jouduin lataamaan niitä itse, mutta ällötti. Tuumin niitten olevan aika halpoja, joten pistin roskiin kaikki lossat saaliitteensa kanssa ja kävin ostamassa uudet. Toista kertaa minulle ei lossantyhjennystä ole tarjottukaan.

Kyllähän nuo koirat jyrsijöitä jahtaavat ja tappavatkin, mutta en kai minä niitä yötä myöten pihalla pidä. Lisähöystettä tähän eläimelliseen menoon tietysti tuovat vielä aidan sisäpuolelle eksyneet fasaanit ja rusakot. Etenkin rusakoita on nyt liikkunut paljon ja vaikka piha on aidattu, niin jostain ne pienimmät (lue suloisimmat) putkahtavat koirien riemuksi. Pihalla riittää hetkittäin vilskettä, mutta rusakonpojat kuten sammakotkin ovat vahingoittumatta vielä hypelleet ja tulevat muuten häätöjen jälkeen epäröimättä takaisinkin.

Sisällä jatkan ötökänvastaista taistoa hedelmäkärpäsiä vastaan. Laitoin keittiön ikkunan alle lautasen, jossa on EtikkaFairyVesiCocktail ja joka kerta lautasta katsoessani tunnen voitonriemua, sillä uhrien lukumäärä vaan kasvaa (häijy minä!). Sisäötököitä ei onneksi enempää olekaan, ainakaan kovin haitallisia. No Allu välillä, sillä siitä on tullut NettiNörtti! Sen paras paikka näyttää nykyisin olevan tietokoneeni, lämmittelee tuuletusaukon äärellä ja nyppii vilkkuvaloja. Haittahommaa moisesta seurasi, höskäsi näppäinten väliin lastinsa, mutta löydän aina jotain positiivistakin - tulipahan kerrankin siivottua kone kunnolla! Todennäköisesti siivoan jatkossakin, sillä aina kun selkäni käännän, niin tuo saaturan pulu istuksii koneella kuin pahainen kakara... Muka lentotaidoton vanhuuttaan?!

Hyttysistä ja punkeista ei tänäkään kesänä ollut harmia, liekö johtunut säännöllisestä valkosipulin nauttimisesta? Syödään itsekin sitä aika paljon ja koirat saavat hieman valkosipulijauhetta joka aterian sekaan. Tai sitten me ollaan muuten niin pahaverisiä, ettei edes ötököille kelpaa?

Lintujen syysmuuttojen ja pihan kesävermeitten purkamisen myötä täytynee todeta, että syksy on saapunut... Ihana, värikäs ja aurinkoinen syksy, ainakin toiveissani! Ensi lauantaina viihdytään Parolassa syyserkkarissa ja luvassa on hyvät tunnelmat sekä tilauksessa komeat kelit. Sökön turkki on aika lyhyessa mallissa, joten vähän jännittää, mitä tuomaroiva Reijo Latvala tuumaa. No ainakin lihakset näkyvät hyvin ja niitähän tuolla tarmokkaalla otuksella riittää.

Jatketaan tarinaa viikonloppuna! Tai sen jälkeen... miten näiltä syyskylvöiltä (kylpemisiltä, sillä altaat ovat vielä avoinna) nyt sitten ehtii.

 
Jk. Piti vielä kirjoittaa, ettei nuo ötökät minulle mikään uusi keksintö ja kauhistus ole, niitten puuhia on vaan hauska seurailla. Osa saa touhuta rauhassa omiaan, kuten varpuset, osasta taas voipi koitua enemmänkin harmia ja silloin on käytettävä kaikkia keinoja, jotta eivät ihan mallittomuuksiin pääse myltäämään.






Pilkahduksia marraskuun pimeisiin päiviin!

Akka saavutti viime tiistaina seitsemän kuukauden iän. Se on innokas oppilas ja haluaa oppia koko ajan jotain uutta. Ulkoillessa se malttaa ...