Mätsärissä ja pari tuherrusta

Pilvisessä ja tuulisessa säässä vietimme eilisen illan Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämässä match showssa Lahden Jokimaalla, muttei satanut. Isoissa aikuisissa tuomaroi Harri Lehkonen ja Sökö sai punaisen nauhan sijoittuen ykköseksi, BIS-kehässä ei enää menestystä tullut. Pennuissa debytoi puolestaan Manta (Raappavuoren Gasoliina), joka sai sinisen nauhan, hienoa Eero, hyvinhän te Mantan kanssa kehässä viihdyitte! Sissi (Raappavuoren Granadilla) puolestaan esiintyi Sannin kanssa Lapsi-Koira-kilpailuissa sijoittuen neljänneksi - upeaa Sanni, siitä se lähtee! Kiitos hauskasta seurasta ja tärkeintähän näissä tapahtumissa on aina se lystinpito, niin koirienkin kuin ihmistenkin pitää aina tapahtumissa viihtyä! Kiitos Markulle kuvista!

Sanni ja Sissi

Manta

Ensimmäinen tuherrus. Kommelluksitta ei tämä tasainen tie aina suju ja snautserin luonteeseen kuuluu myös niitä vähemmän miellyttäviä piirteitä, mm. HöskäPyöriminen! HerttainenHerttamme yllätti logistiikan alueella, jossa pidän niitä hetken joskus irrallaan, sillä työmiehet ja -koneet pitävät taatusti pesijät poissa siitä maastosta. Hertta vaan katosi (yleensä napottaa heti pohkeen takana!) ja yllätin sen pyörimässä höskässä - ilmeisesti unohtunut rakennusukoilta? Kakipusseja saisivat hekin kantaa... Hyi halvattu sitä roikkuvaa ruskeaa pitkin kaulaa ja selkää, haju oli kuvoittava ja yökkäillen pohdin, että miten sen kotiin saan sotkematta hihnaa! Siis hihnaa en voinut kuvitella pistäväni likellekään koiraa! Niin me marssimme Lahdentien takaa ensin alikulkutunnelia omalle puolelle ja sitten metsäpolkuja pitkin kotiin... Tiedän, että on koirien kiinnipitoaika ja kunnioitan pesiviä lintuja sekä lentoharjoituksiaan pitäviä poikasia, mutta hätä ei lue lakia ja NytJoKuuliainenHerttamme kulki tosi tunnollisesti pohkeeni takana ja oma hommani oli vaan varoa Hertan kosketusta itseeni tai Reetiin ja Sököön, jottei kaikkia tarvinnut kotipihalla letkuttaa.

Toinen tuherrus. No niinhän siinä kävi, että Rauha karkasi. Lauantai-iltana pyyhkeessä ulkohäkistä sisälle sitä siirtäessäni se vaan lehahti pyyhkeestä vapauteen... Saatura, että se katosi sen siliäntein. Taisi olla jo asiansa valmiiksi pohtinut, sillä se raivoaa! häkissä, kun Allu saa touhuta välillä vapaana kuistilla. Allun ja ruokakupin kanssa kuistilla vartottiin ja odoteltiin Rauhaa siihen seuraan palaavaksi... eipä näkynyt. Koiratkin yritin saada lintua hakemaan, mutta ne vaan hölmöilivät Allun seurassa ilmeisesti tuumaten, että tässähän tämä on! (Riina sentäs aikanaan haki Sulo-marsun, jos oli hukkaantunut pensaaseen ja Manu-hamsterinkin huusholliseikkailuista se huolen piti, aina se terrastaan karkaileva otus löytyi koiran avustuksella). Jounin kanssa yhdessä lähdettiin pikkuotusta etsimään ja helpotuksekseni en ole viime aikoina pihapiirissa haukkoja nähnyt. Pikkupihalta Jouni sen löysi kiviä napostelemassa ja harjanvarrelle Rauha oli nopeasti istahtanyt, huh! Tällä kertaa onnellinen loppu ja jatkossa se onkin kulkenut ulkohäkkiin tiukasti pyyhkeeseen solmittuna (sopivaa haavia en vielä ole löytänyt), sillä se ovela otus odottaa varmaan innokkaana uutta seikkailua, kun kerran yhdelle jo ehätti. Yksi asia jäi mietityttämään - lensikö se pikkupihalle katon yli vai talon kiertäen? No, pääasia, että löytyi!

Tänään on 21-vuotishääpäivämme ja jännityksellä odotan ukkoseni kotiintuloa, josko se muistaa... No, yhtä juhlaahan tämä kevät ja oikeastaan koko elämä on ollut (kun oikein tarkkaan mietin) ja eiköhän tätäkin päivää kunnon pullakahveilla vähintään juhlisteta! Ihan vinkkinä tuleville morsioille, että ei ehkä sitä hääpäivää kannata kovin likelle synttäreitä ja äitienpäivää järjestää, kun nuo jotenkin tahtovat sitten juhlahumussa unohtaa jonkun merkkipaalun.

Viikonloppua alan jo valmistelemaan (ainakin henkisesti), sillä lauantai vierähtää ensin Porvoossa koiranäyttelyssä, illemmalla Loviisassa grillijuhlissa ja sunnuntaina juhlitaankin Jannan ripillepääsyä Hollolassa!