Ostin taannoin Mick Jaggerin kirjan ja meinasin sitä hoitolaiseni aikana sadepäivien iloksi lueskellakin, mutta kymppikuinen luki sitä kovin innokkaasti kanssani tai toi omaksi luettavakseen jonkun muun kirjan, Sipilä taisi olla sen makuun parasta, sillä se kaivoi sen vaikka mistä piilosta luettavakseen - ylhäältä hyllystäkin, liekö edellisellä lukijalla ollut jotain syötävää näpeissään? No eipä tässä ole Jaggerinkaan kanssa ennättänyt sängyssä maata, kun kelit ovat mitä mainioimmat ihastuttaviin ulkoiluhetkiin ja kamerakin on kulkenut kevyesti joka reissussa mukana. Onkin olleet mainiot ja osin aurinkoisetkin kelit ja onnekseni on mahdollisuus ulkoilla valoisan aikaan. Nauttikaa marraskuisesta kelistä ja pienistä karunkauniista asioista, kun esillä vielä ovat ja metsässäkin voi nyt rauhassa kaiken maailman öttiäisiltä huitomatta liikkua
Peuranjälki ja -jätökset
Ja tietysti omiemme rajatonta riemua! Tai lähinnä Sökön ja Reetin, Hertta on jo hillitympi
Tavoitin hiirihaukankin! Liian hitaasti ja takaapäin, mutta kuvattuna kuitenkin! Toisin kuin aivan päällämme kaarrelleet joutsenet - liekö ne ajatelleet kolmen poikasen jääneen pellolle orvoiksi, kun kovasti pupunpapanoita ahnehtivalle triollemme töräyttelivät ja tovin yllämme pyörivät? (niistä ei kuvaa, kun häkellyin ja kamera jumitti taskuun)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti