Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ihastuttava ja lystittelevä piraijalaumamme!

Pitää minun jakaa kiitokset kaikille tuvassa kulkijoille, sillä helpottaa kummasti, kun pääsevät hampailemaan muittenkin kimpussa ja ovat päässeet tutustumaan omien koirien sekä valkoisten käppänöitten lisäksi myös HirmuStaffiin sekä PatuKultaiseennoutajaan (nämäkin tuttavuudet kilttejä, terveitä ja luotettavia otuksia). Uteliaana ja innokkaana ottaneet kaiken uuden niin ihmisiä kuin koiriakin myöten vastaan! Fasaaneittenkin kanssa yrittävät ehtiä tuttavuutta harrastamaan, mutta ei tuo pihalla kääkättävä kukko haareminsa kanssa noita halua tuntea.

On nuo reilut 7-viikkoiset sitten näppäriä, nopeita ja kekseliäitä. Hyvää notkeutta ja rantakuntoa olen kovaa vauhtia hankkimassa, mutta huomenna alkaa jo porukka harvenemaan, sillä maanantaina mennään vain viisikon voimin ja viimeinen kaveri lähtee 17.4.. Tänä iltana eläinlääkäri Satu Nurmikari Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalta käy tarkistamassa kymmenikön meillä kotona, sillä totesimme sen vähemmän hikoiluttavaksi ja hektiseksi hommaksi kuin autoajelun. Kiitos Sadulle ja lisään tänne myöhään illalla tai huomisaamuna kommentin, jos jotain erityistä kerrottavaa on (pennunomistajat saavat tarkastusdokumentin mukaan). Olen minä noita ensilähtijöitä ehtinyt vähän saksin sekä koneajellen siistimään ja taidan sen homman oikein hyvin, mutta ei ole ihan sitä innostavinta hommaani (siis jos joku aiemman kirjoitukseni mukaan epäilee, etten harrasta turkinlaittoa lainkaan? harrastan... Histamiinin kanssa enkä siis kovin mielelläni).

Kymmenikkö lystitteli eilen pesuhuoneessa ja riemuitsivat kimppakylvystä. Saas nähdä, pysyvätkö sitten puhtaana vai tykkäävätkö jatkossa harrastaa iltasuihkuja harva se hetki, sillä pesuhuoneessa viihtyvät löylyvehkeitä paukutellen ja pyykkitouhuissa ovat innokkaasti mukana. Keskustelua on jouduttu pyykkien narusijoituksesta käymään, kun tykkäisivät tuuletella niitä ympäri tupaa. Pesu on ollut muutenkin Hanslankarille tarpeen, sillä ruukaa maastoutua ruokaansa. Liekö joku vanhakantainen vietti seuraavan aterian kesyttämistä varten, mutta niin se vaan käy pyörimään kupissa joka ruokailukerran jälkeen, olipa siinä jäljellä ruokaa tai ei. No sallittakoon nuo touhut meillä! Luonnettakin näyttää mukavasti olevan, sillä Herttileidi on päättänyt pitää yksinomistuksessaan rikkakihvelin. Nukkuukin siinä ja kun toinen yritti rinnalle maate, niin sähäkästi rähähtäen komensi toisen pois. Se on todella tykästynyt tuohon ikivanhaan rikkakihveliin ja joskohan se kihveli sille pitää matkaan lähteissä laittaa? Kihveli on sille kyllä kovin tarpeen, sillä tykkäävät kovasti multapuuhista! Ja vinkkaanpas, että vesikupiksi kannattaa laittaa painava astia, sillä metallikupit ovat saaneet vesineen päivineen kyytiä pentulan puolella ja luovutin niitten käyttöön sen ison keraamisen isoilta koirilta.

Karkailevat! Saatura, että olen ollut omasta mielestäni hyvinkin kekseliäs pienentäessäni piha-alaa, mutta ovat osoittautuneet nokkelimmiksi. Oikeasti se ei lainkaan haittaa, jos päntiönään pitkin pihamaata juoksevat vaan kun itse en meinaa laskuissa pysyä, missä mennä viipottavat. Onnekseni on nuo kolme tarkkasilmäistä vahtimassa! Ja vielä en ole unohtanut ketään ulos eikä altaasta noita ole tarvinnut onkia - peukut pystyssä, että kunnialla saan ne luovutettua uusiin koteihin ilman kovin omituisia kokemuksia! Niin, onhan meillä mahdollisuus ulkoilla pikkupihalla varjon puolella ja voisihan nuo kokonaan pitää baari-kodinhoitohuone-saunaosasto-akselilla, mutta meillä mennään näin, sillä auringosta pidän (niin pennutkin!) ja kukas nyt baarissa tai saunassa alituiseen jaksaa seurustella. Hah, hyvin näistä huolehditaan, sillä toisten ovat ja virkeinä meidät pitävät! Kuvasarjaa eiliseltä ja joskohan jokainen jossain kuvassa edes vähän vilahtaa. Tässä taas lupaukseni vaieta blogitouhuista, mutta kun koneen äärellä joudun nyt tovin istumaan ja pennut vetävät jo aamusikeitä, niin mikä ettei! Olisihan tässä muutakin hommaa, mutta tämä 10-kertaisena jaettu ilo on paljon hauskempaa hommaa!























Jk. Eläinlääkärintarkastuksessa ei löytynyt omituista niin sisäisesti kuin ulkoisestikaan (paitsi yksi on hävittänyt sirunsa ja sirutetaan tänään uudestaan, toisella taas on pieni naarmu silmän alla, jota tietysti seuraan tulehdusvaaran vuoksi, muttei vielä ainakaan ole vaatinut putsaamista kummempia toimenpiteitä) ja kaikki lähtevät priimana maailmaa valloittamaan. Kiitos Satu, hauska illanviettotapa tämäkin!

Eläinlääkärintarkastuksessa tarkastetaan yleisvaikutelma, silmät, korvat, sydän ja verenkiertoelimistö, iho ja karvapeite, luusto (häntämutkat!), hampaat/purenta, sukupuolielimet ja virtsatiet, uroksella laskeutuneet kivekset, napatyrä sekä kliiniset sairaudet.







4 kommenttia:

  1. Heissan sinne pentumaailmaan!

    Kylläpä tulee noita kuvia katsellessa lähes neljän vuoden takaiset tunnelmat mieleen, kun käytiin Tito sieltä hakemassa. Ihastuttavia pikku karvapalleroita! Suloisinta niissä minusta on ehdottomasti se pienen pieni snautserin parran alku <3 Toivottavasti kaikille löytyi sopiva koti ja pääsevät nauttimaan makoisaa nausterin elämää :) :)

    Terkuin,

    Saara ja Tito

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Erinomaisesta seurasta ja vilkkaasta menosta ollaan taas saatu nauttia ihan kympillä. Tänään aloitan luovutukset ja kaikille pennuille on luvassa mainiot kodit - siitä se yhteiselo lähtee soljumaan samaan tahtiin omistajien kanssa. Haikeaahan tämä luopuminen on, mutta mukavaa on jälleen seurata kavereitten tempauksia vähän syrjemmältä ;)
      Paljon rapsutuksia TitoEetvartille ja keväiset terveiset koko perheelle! Nähdään!

      Poista
  2. On muuten enemmän kuin 10-kertaisesti jaettua iloa tämä blogisi, vuoden takaiset tuntemukset ja ajatukset ovat vielä niin tuoreessa muistissa - tai ainakin tuoreentuvat näiden kuvien ja tunnelmien myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirkka, pentueissamme on parasta ollut aivan mahtavat omistajaperheet ja sitä kautta paljon uusia tuttavuuksia. PikkuPentuaika on ihastuttavaa, uhmat ja pöhmät välillä varmaan vähän vihastuttaa, mutta johdonmukaisuudella, kärsivällisyydellä, huumorilla ja maalaisjärjellä! pötkii pitkälle - niin tuo kuusikkokin :D Just hain taas ympäri pihaa, sillä ennakkoluulottomasti kurvaavat joka paikkaan, mutta pysynpähän notkeana ja oveluus taas huipussaan!
      Voi että harmittaa sen varhaiskirjoitusten kuvablogin katoaminen... siellä sitä juttua olisi ollut monesta menosta ja noloista tilanteista - nyt on tyydyttävä näihin tuoreempiin juttuihin, mutta livahutan välillä jonkun mehukkaan muiston sekaan - terkut vaan!

      Poista

Tallinnaa, RallyTokoa ja silmäpeilausta

Ihanat kelit jatkuvat ja kuovipariskunta saapui viereiselle pellolle torstaiaamuna. Tai silloin ensi kerran tälle keväälle kuulin niiden ään...