Alkuviikko hurahti Tallinnassa (ei huvittelu- tai edes lomailufiiliksissä). Tässä kuvakokoelmaa silmiäni niin ilahduttavista KukkaFestivaalin ja VanhanKaupungin tunnelmista - koleutta, kesäsateita ja hellettä sielläkin riitti ja mukavaa, että muuallakin on monenlaiset kesäkelit. Ehtii sitä aina maisemista nauttia!
Eilen sain facebookissa positiivisuushaasteen, mutta skippasin sen, sillä eilinen ei ollut järin positiivinen. Omituista? Vein varhain aamusta autoni huoltoon Hollolaan ja kun vajaassa parissa tunnissa lupasivat sen hoidella, niin otinpas tyttötrioni mukaan, sillä sen huoltoajan voipi käyttää myös aamujumppailuun. Aina ei mene suunnitelmien mukaan, sillä sain pusikkoon puhelinsoiton, että huolto kestää ainakin kolme tuntia - jes? Tykkään ulkoilusta ja toisissa olosuhteissa olisin todellakin nauttinut täysin rinnoin Tiirismaan upeista luontopoluista, mutta hellekelillä ja muitten menojen päällepainaessa tuo uutinen ei miellyttänyt lainkaan. Kameraa ei sattunut mukaan, mutta muutama napsu kännykällä ja muistutukseksi! Luonto on nyt täynnä pieniä elämänihmeitä opettelevia taaperoita, joten pidetääs koirat kiinni, jotta luontokappaleet (jotka todellakin sinne kuuluvat!) saavat harjoittelurauhansa
Päivän toinen positiivisuus?pläjäys sattui apteekissa, kun menin lisää Ventolineä hakemaan. En nääs saanut, sillä resepti on jäänyt uusimatta. Täh? Uusin sen aina lisää hakiessa, joten kuinka tuo voipi olla mahdollista? Omaan virheeseeni en todellakaan tässä asiassa usko ja yritän nyt pärjätä jonkun päivän ilman apuja, sillä pikauusiminen vaatii joko soiton tai käynnin Orimattilan terveyskeskukseen ja minähän olin Hollolassa eikä hellepäivänä aina jaksaisi ympäriinsä ajella (ne kiireetkin todella painoivat päälle). No puhelinsoittohan kuulostaa helpolta, mutta kun terveyskeskus käyttää takaisinsoittopalvelua eikä se homma kohdallani pelitä (vuoro ohittuu, jos ei ehdi vastaamaan tai puhelin on varattu ja minä en niitä koputteluja aina muista kuunnella, kun keskityn niin kovasti meneillään olevaan puheluun), joten jätin reseptin apteekin kautta uusittavaksi. Saan tekstarin, jahka ovat homman hoitaneet. Halvatun hieno juttu tuo sähköinen resepti, kunhan se on vaan uusittu!
Ja kun näin positiiviselle linjalle lähdin, niin kerronpas vielä kolmannen jutun, josta en eilen tykännyt yhtään. Tietokoneeni h-kirjain on jumissa ja veikkaan jumituksen syyksi Rauhaa, sillä varotoimistani huolimatta sen jätös on kai jotenkin jämähtänyt tähän vehkeeseen. Meni vähän hommat hidastellen ja osasta jätin h-kirjaimen kokonaan käyttämättä, sillä suht'ymmärrettävää tarinaa tuli, ehkä...
No käännetääs vähän, sillä katkeraa valittaja-akkaa minusta ei vaan tekemälläkään saa! Meillähän oli aivan mahtava luontoaamu upeilla luontopoluilla Hollolassa eikä koiria helle haitannut, sillä varjoa metsässä riittää. Tyttötrioni toimii hienosti tervehtien ystävällisesti kaikki vastaantulijat (ne irtokoiratkin ja saksanpaimenia ei reitille sattunut - niistähän ne eivät sattuneesta syystä tykkää lainkaan) ja moni lenkkeilijä pysähtyi noita rapsuttelemaan ja ihastelemaan. Metsässä riitti varjon lisäksi myös hyttysiä, mutten lainkaan purruksi tullut. Kiitän valkosipulijauhoa, sillä uskon vakaasti, että veremme haisee noitten inisijöitten nokkaan aika hurjalta eivätkä tahdo tökkiä. Ventolineä riittää pariin rykäisyyn, jos pihille päälle heittäydyn ja tämä h-kirjainkin pelittää ihan kivasti. Lisäksi sain eilen hoitolaisekseni ElmoElmerin, joka on todella iloinen otus ja jaksaa tyttötrioamme miehekkäästi viihdyttää - etenkin Sökö nauttii satasella juoksu- ja painikaveristaan
 |
| Raappavuoren Elmeri, Elmo, 4 vuotta |
Tyttösemme täyttää huomenna 20 vuotta, onnea Veera! Viihtyisää viikonloppua! Kyllä se sinuunkin kolahtaa ;)
Jopas tuli juttua ja kuviakin laitettua! Johtunee kelistä? Aamujumppailuihin en vielä kiirehdi, sillä sadetta ripsasee ja ukkonen kuuluu kumajavan jossain kauempana, joten tuonnempana niihin rientoihin. Syreenikukka-, alppi- ja juhannusruusuterveisin toivottelen komeaa kesäistä viikonloppua! Minä nautin tämän päivän kotihommista ja illalla pakkaan taas reppuni, jotta huomisaamuna anivarhain pääsen näppärästi starttaamaan kohti Pohjanmaata jonnekin Tuurin kyläkaupan kupeeseen ja otanpas muuten mukaan oikean navigaattorin, joka varmasti pimpottaa. Noissa hotelliyöpymisissä on yksi mukava puoli: iltaisin saa rauhassa rasvata säärensä ilman hiekka-, sora- ja karvakokoelmaa (meinaan siis niitä ylimääräisiä karvoja), koti on kyllä muuten ihan paras paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti