Paljon onnea 9-vuotiaille ja keveästi kesäkuulle!

E-pentueemme täyttää huomenna yhdeksän vuotta ja paljon onnittelurapsutuksia Leahille, Irmalle, Pennille, Titolle, Patulle, Elmolle ja Ernestille sekä iso kiitos omistajaperheille! Muutama kuvamuisto pikkupentuajasta

Useampi päivä on aherrettu jo kesäkuutakin. Vime viikkojen joutoaikoina olen järjestellyt elokuun match show`ta ja syyskuun rotukoirakävelytapahtumaa parissa talkooporukassa, plaraillut kriittisesti monenlaisia sopimuksia sekä tehnyt lehtiäkin toisissa porukoissa harmaan arjen lomassa. Lisäharmaikseni pihaa valloittavat kotilot, jotka näyttävät vaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Kolme vuotta sitten niitä ei ollut lainkaan, mutta nyt niitä on happihyppelyillä tullut runsain joukoin kerättyä purkkiin vaikka Ferromolia olen nilviäisille tainnuttavaksi syötäväksi runsain mitoin jakanut. Tuloksetta tuntuu noilla keinoilla kotiloitten karkottaminen sujuvan ja pohdin vakavasti ankkojen tai kanojen ottamista, kun söisivät nuo kukkasia tuhoavat kotilot. Monella on kesää kohti keveät askeleet ja ihanaa kesää kaikille! Sisarukset Raappavuoren Leikinlasku ja Läpimurto tapasivat toisensa ja painimisen pyörteissä katosi maitahampaita runsaasti, kiitos kuvaterveisistä ja kuvat on ottanut Hannu Väinämö

Ragnar viihdytti akkalaumaamme kymmenen päivän ajan ja nyt on jälkikasvu palannut reissuiltaan. Toinen jälkikasvustamme lomaili Kosin saarella ja toinen palasi Maltalta, jonne lähti jo pääsiäisen aikaan töihin ja lomalle. Kiitos tuliaisista!

Monia asioita tulee kurvaillessa mietittyä ja yhdistysaktiivina ajattelen tietysti välillä nykyajan yhdistystoimintaa ja talkoohenkilöiden jaksamista. Miten voisi toimia vielä paremmin yhteisen hyvän lisäksi aikana, jolloin talkootyötä ei arvosteta? Itse olen onnekseni saanut kasvaa aikana, jolloin talkootyö oli antoisa harrastus, talkoolaiset järjestivät innokkaasti yhteisiä tapahtumia ja monessa on tullut oltua mukana. Olen edelleen ja pääsääntöisesti nautin harrastuksestani. Valitettavan useat rotuyhdistykset ovat unohtaneet tärkeimmät jäsenensä eli kasvattajat, jotka tuovat yhdistyksille uusien pennunomistajien muodossa uusia jäseniä. Jollei yhdistys ole tasapuolinen kasvattajia kohtaan ja arvosta kasvattajiaan, eivät kasvattajatkaan jaksa arvostaa yhdistystään ja jakaa tietoa rotuyhdistyksestä pennunostajille. Rotuyhdistysten tulisi kuulla kasvattajiaan ja tukea heitä, mutten missään muualla ole kuullut yhtä ristiriitaista, mustavalkoista ja hajottavaa toimintaa kuin useimmissa rotuyhdistyksissä. Äh, lähden ennen arkista aherrusta huumaantumaan syreenien tuoksuista ja kitkemään kotiloita odotellen innokkaasti luvattua käristyskupolia. Aurinko on tällä hetkellä pilvien takana, mutta keli on jo ihanan lämmin.