Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kennelnimi 29 vuotta ja kyyn poskipusu

Tänään on kulunut 29 vuotta siitä, kun Suomen Kennelliitto myönsi meille Raappavuoren kennelnimen. Kennelnimen anomisohjeet eivät ole muuttuneet paitsi että nyt kennelnimeä voi anoa ainoastaan sähköisesti. Kennelnimi on maksullinen ja ennenkuin kennelnimi voidaan kennelliitossa hyväksyä, on rotuyhdistyksen toimitettava sinne lausunto hakijan soveltuvuudesta koirankasvattajaksi. Hakijan (molempien) on suoritettava myös ennen anomuksen laittoa kasvattajan peruskurssi ja oltava täysi-ikäinen. FCI (kansainvälinen koiranjalostusliitto, kaikkien kennelliittojen kattojärjestö) vahvistaa kennelnimet. Kuvamuistoin noin 30 vuoden takaa ja sen verran on koiramaisesta käytöksestä kokemusta vuosien varrella kertynyt, ettei niiden toiminnassa enää mikään yllätä. Ihmisten kylläkin. Ajat koiranpitoa kohtaan ovat muuttuneet ja sanoisinko nätisti, että maalaisjärjen käyttö saisi olla näinä päivinä runsaammin esillä.



A-pentue keväällä 1991

Kesän miinuspuolet: punkit, kotilot, kusiaiset, ampiaiset, hyttyset, kärpäset, kylmät yöt, joista johtuen turhan kylmää on uima-altaan vesikin, tuulet, vesisateet ja kylmien öitten jälkeen polkujen kiveyksille lämmittelemään nousseet kyykäärmeet. Muutamia tapauksia myrkytän tai hajotan niiden pesiä, mutta pääsääntöisesti yritän jotenkin elää sovussa kaikkien luontokappaleiden kanssa, myös tällä seudulla asustelevan runsaan kyykäärmekannan kanssa. Moni on aiemmin saanut blogistani lukea kohtaamisia, jotka ovat jääneet toistaiseksi vain silmäilyiksi puolin ja toisin. Sunnuntaina se sitten lopulta tapahtui. Kyy puri Akkaa peltotiellä poskeen. Vein sen samantein eläinlääkäriasemalle Ringer-tippaan ja opioidilääkitykselle. Sain sen jo illalla sieltä kotiin, sillä Akka oli hyväkuntoinen eikä verikokeissa muutoksia löytynyt. Runsasta nesteytystä suun kautta kuitenkin jatkoin. Maanantaiaamuna verikokeet otettiin uudelleen eikä sisäelinten arvoissa ollut tapahtunut yön aikana muutoksia. Hieman jo huokaisin eikä poskessakaan isoa turvotusta ollut, mutta toki Akan kaulanahka roikkui epäesteettisesti. Akka on viettänyt sairauslomaa tämän viikon huilaillen ja välillä kipulääkettä saaden. Se huilailu-kohta ei ihan 2-vuotiaalle ole ollut mieleen. Huokaisen, että selvisimme napakasta poskipususta säikähdyksellä ja aika hirveällä rahanmenolla. Tänään otetut verikokeet osoittivat, ettei mitään vaurioita ole sisäelintoimintoihin tullut kuten ei kaksissa aiemmissakaan kokeissa poikkeuksia ilmennyt. Myös sydän ja verenkierto oli täysin kunnossa ja hyvä niin. Ilmeisesti kyy ei kuitenkaan koko satsiaan raskinut ladata tai oli tuhlannut satsiaan johonkin muuhun. Kammoksunko kyitä tämän jälkeen? En. Samoja reittejä tulen kurvaamaan jatkossakin. Onpahan tässä pihassakin ohikulkeva kyy nähty, joten ei niiltä niitä kammoksuen voi välttyä, tömistelemällä ehkä ja eivät ne oikeasti iske kiinni, jollei joku pompi uhkaavasti niiden päällä. Mikäli edes epäilet, että kyy on purrut koiraa, niin se on vietävä heti eläinlääkäriin!

Kuvaotos kahden vuoden takaa liki samassa paikassa ja silloinkin totesin, että heinäkuun yöt ovat kylmiä... 

Kyytä en nyt kuvannut, mutta nämä se lie napsinut?

Akka sunnuntai-iltana

Purtu poski maanantai-aamuna

Akka ja Jokeri samoin pöksyin!

Sen verran sattui betoniakkakin tapauksesta järkyttymään, että osti koirilleen viherpippuria ruuan sekaan valkosipulin sijaan. Muut nirsoilivat ruokaansa, mutta Sökö ei. Pahuksen maustekaappi oli siivouksen alla enkä heti hoksannut, että jauhe oli väärää. No tekeville sattuu. Palaan maalaisjärkeen. Olen seurannut koiramaailmaa useita vuosikymmeniä. Se on hyvä, että koirankoulutuksen osalta tietyt asiat ovat muuttuneet pehmeämpään suuntaan, mutta koira ei ole ihminen eikä se edes halua olla ihmisen korvike vaan ihan tavallinen koira. Se kaipaa ohjaajaa ja neuvoja toimiakseen oikein ja koulutus lisää niin koiran kuin ihmisenkin hyvinvointia. Aasinsillan kautta sitten toiseen asiaan. Koirien hyvinvointipalvelut ovat lisääntyneet eikä niitä valvo kukaan. Tottakai jokainen saa koiraansa helliä ja tuhlata siihen rahansa miten tahtoo, mutta koiraa ei pidä inhimillistää eikä se kaipaa samanlaisia huvituksia kuin ihmiset. Koiralle riittää, jos sillä on ruokaa, vettä, seuraa, pureskeltavaa, turvallinen lepopaikka ja asialliset kuljetusvehkeet, sen turkkia hoidetaan, kynnet leikataan, sitä koulutetaan ja se viedään eläinlääkäriin tarvittaessa. Artikkeli: Koirien hemmottelusta on tullut rahakas bisnes, mutta tarvitseeko terve kotikoira akupunktiota tai tassuhierontaa? Ammattilaisen mukaan ei

Iso kiitos vuosikymmenten mittaisella matkalla mukanakulkijoille, arvokkaille neuvonantajille, tukijoukoille ja arvosteluistakin oppii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Silmäpeilausta

Eilen oli Renkomäen hallilla Salpausselän Koirankasvattajat ry:n järjestämä terveystarkastustilaisuus ja eläinlääkäri Lotta Axelson totesi R...