Pentuja ja pentupäivää!

Raappavuoren Irtioton pennut ovat syntyneet juhannuksen aikaan ja paljon onnea Kasite kenneliin!

Meillä vietettiin lauantaina 15.6. L-pentueen pentupäivää ja kahdeksan kakaraa pääsi omistajiensa kanssa paikalle. Keli oli sopiva ulkoiluun eikä liian helteinen menoon, joka olikin mahtavaa. Kakarat ovat kasvaneet hienosti, luonteiltaan avoimia ja reippaita sekä edelleen erittäin karkeakarvaisia eikä kukaan pulahtanut altaaseen vahingossakaan. Reeti, Sökö ja Akka kirmailivat pentujen seassa. Etenkin Akka oli aivan soikeana onnesta pentujen seurasta ja seassa, mutta Jokeri katsoi viisaammaksi pysytellä tuvassa, jottei sotkeudu jalkoihin. MantaMummokin kävi näyttäytymässä ja pikaisesti mummotettavansa kurkkaamassa. Iso kiitos pentujen omistajille ja tulevaisuus näyttää, millaiseksi nämä valloittavat tapaukset kasvavat. Kiitos Nisalle kuvista

Olen jälleen kerran selaillut eri paikkakuntien koulutustarjontaa koirien omistajille ja yhä aina vaan tyrmistyn koulutusten hintavuudesta. Vuonna kivi ja keppi minut koulutettiin kennelpiirin suosituksesta sekä maksamana Suomen Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaajaksi ja koiria koulutettiin talkoomielin monessa kylässä sosiaalisena tapahtumana ilman esi-ilmoittautumisia tai maksuja. Mukaan tuli paljon sellaisia koirakoita, jotka halusivat saada ohjatun koulutuksen avulla koiransa käyttäytyvän mallikkaasti, kun siihen sai näppärästi neuvoja silloisista avoimista treeneistä. Moni ohitse kulkeva koiranulkoiluttaja liittyikin koulutusrinkiin sellaisen hetken osuessa ulkoilupolunsa varrelle. Kävipä pari sitten vain sen yhden kerran koulutuksessa tai tullen jatkossa useampiin tapaamisiin. Minulla ja muutamalla muulla siihen aikaan täysin talkoomielin toimivalla totttelevaisuuskoulutusohjaajakortin omaavalla kouluttajalla oli runsaasti innokkaita oppilaita Raappavuoren ulkoilualueilla, myöhemmin Orimattilassa ja Lahdessa. Koiratkin nauttivat kuulumisten vaihtamisesta keskenään ja koulutushetket kruunasi leikkituokiot, joissa koirat saivat puhua toistensa kanssa koiramaisesti ja harrastaa sosiaalistakin puolta ihmisten vaihtaessa kuulumisiaan. Ymmärrän toisaalta tämän nykyajan yksityisten yrittäjien kurssimuotoisuuden ja maksullisuuden, joka sitouttaa ja kannustaa koiran kanssa vaikka kisaamaankin asti, sillä kennelpiireillä tai koirakerhoilla ei talkoolaisia enää tahdo riittää kaikkea menoa järjestämään. Mutta se negatiivinen puoli: maksullinen kurssitusmuoto jättää monet ns. kotikoirat, "ei-niin-tavoitteellisesti" harrastavat täysin ohjaavan koulutuksen ulkopuolelle, sillä kurssit ovat hintavia ja rajoitetun osanoton vuoksi niille voi olla hankala päästä. Jollei koiria osata kouluttaa itsenäisesti sekä sosiaalistaa niitä riittävästi, niin se lisää edelleen valitettavasti noususuunnassa olevien kurittomien koiranomistajien ja kouluttamattomien koirien määrää. Monissakaan treeneissä ei sallita vapaamuotoista koirien kesken tapahtuvaa seurustelua puhumattakaan leikkituokioista, jotka ovat tärkeitä koirasosiaalisuudelle. Hatunnosto heille, jotka yhä täysin talkoomielin haluavat auttaa muita kouluttamaan koiraansa ja tällä seudulla on vielä avoimia treenejä tarjolla. Toki nostan hattua maksullisten kurssien hyvinkoulutetuille vetäjillekin, mutta harva taitaa kursseja talkoomielin järjestää ja eivätpä nuo katetut hallitkaan ja keinotekoiset nurmet ilmaisia ole. Ennen harjoiteltiin puistoissa, parkkipaikoilla ja pellonreunoilla kelissä kuin kelissä, mutta ajat ja ihmisten vaatimukset muuttuvat. Omat koirani eivät tokokokeisiin, edes kevyempään ralleilyyn ole menossa, mutta hyvätapaisia ovat ja arkeemme passelin peruskoulutuksenkin saaneet eikä noiden kanssa tarvitse ihmisten ilmoilla isommin nolostella. Irrallaan ollessaan jopa Akkakin muistaa muutamat tärkeimmät peruskäskyt. Keskitytään koiraan sen kanssa liikkuessa, liikutaan paljon muidenkin seurassa ja nautitaan karvaisten kavereiden touhuista. Kuvassa Jokeri ja Akka pentupainien jälkeen

Iso kiitos Hannu Väinämölle upeista pentupäiväkuvista, joista saamme nauttia:

Akka esimerkkinä

Manta-mummo

Reeti esimerkkinä

Akka viisaamassa koiratavoille

Onnea 8-vuotiaille, Jämsä ja MeJä-koetta

Meidän Sökö, FI & EE & SE MVA Raappavuoren Fröökynä täytti lauantaina kahdeksan vuotta ja paljon onnittelurapsutuksia sisaruksille sekä lämpimät terveiset omistajille 💖

 

 

Sökön synttäripäivänä meillä oli paljon vieraita, sillä vietimme pentupäivää ja niistä karkeloista seuraavassa postauksessa kuvien kera. Lauantaiaamuna kasvattejamme oli Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä Jämsän kaikkien rotujen näyttelyssä. Iso kiitos jälleen Markku Välilälle näyttelykuvista!

Raappavuoren Kehveli: Riittävän maskuliininen uros, jolla on oikeat rungon mittasuhteet seistessä, mutta ylälinja saisi olla suorempi. Antaa liikkeessä takakorkean vaikutelman, toivoisin myös rintakehään lisää pyöreyttä, rungoltaan kapea. Hyvät pään linjat, erinomainen kuono-osan pituus, mutta kuono-osa saisi olla täyteläisempi silmien alta, Kokoon sopiva luusto. Hieman turhan kapea ja pitkä kaula. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä, mutta laatu oikea. Miellyttävä käytös, hyvä häntä, liikkuu tasapainoisesti. Palkintosija määräytyy rungon kapeudesta ja ylälinjasta. AVO H

Raappavuoren Känkkäränkkä: Kauttaaltaan feminiininen. Koon alarajoilla oleva narttu. Oikeat rungon mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä kallo-osa. Kevyet korvat Riittävä kuono-osan vankkuus. Toivoisin viistomman olkavarren. Kokoonsopiva runko ja raajaluusto. Erinomainen karvapeitteen laatu. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti. VAL ERI VAK1 SA PN1 VSP - paljon onnea Hanna!

ROP Delonnnix Cormick ja VSP Raappavuoren Känkkäränkkä

Sunnuntaina Raappavuoren Illuusio kävi Kouvolassa MeJä-kokeessa, joka oli koiralle kolmas kisakerta. Kokeen tuomarina oli Karla Sohlman ja Bluu lystitteli vetäen tulokset nollaksi, mutta tuomari huomasi, että koira osaa kyllä jäljestää. Hatunnosto Maaretille hienosta harrastuksesta ja AVO1 on plakkarissa viime kesältä. Tsemppiä tuleviin koitoksiin ja snautserista on moneksi!

Hyvä luettava koiranäyttelymenoista: Jokainen arvostelu on just sen tuomarin mielipide juuri kyseisestä koirasta juuri kyseisenä päivänä.

Mukavaa alkanutta juhannusviikkoa ja reissaaminen kannattaa aina! Lähiseuduiltakin löytyy monenmoista ihailtavaa

Hämeenlinnan ryhmis, pentunäyttely ja paljon onnea 11-vuotiaille!

Lauantaina piipahdimme Marjon kanssa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, joka järjestettiin kauniissa miljöössä Lammilla. Keli oli erittäin helteinen ja Malgorzata Supronowicz Puolasta tuomaroi Raappavuoren Könsikkään näin: "Oikea koko. Kaunis pää. Keskimittainen kaula. Riittävästi kulmautunut. Hieman suora selkä. Yhdensuuntaiset liikkeet, mutta liikkeessä voisi olla enemmän ulottuvuutta." AVO ERI AVK2 SA PU3 varaSERT

Sunnuntaiaamuna kurvasin Tuomarinkartanoon katsomaan L-pentujen ensimmäistä kehämenoa Ladies Kennel Clubin järjestämään pentunäyttelyyn. Keli oli jälleen tapahtumapaikalla ihanan aurinkoinen vaikka matkaan lähdin rajussa vesisateessa. Nyt paistaa täälläkin jälleen lämpimästi ja kiitos mukavasta menoviikonlopusta Marjolle, Annikalle ja Nisalle. Taina Nygård arvosteli pentutyttösemme seuraavasti:

Raappavuoren Lorupotti: 5kk. Hyvät mittasuhteet. Hampaat vaihtumassa. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Vielä kevyt rintakehä. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu varsin hyvällä askeleella. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Erinomainen karva. PPEK2

Raappavuoren Lumolikka: Hyvät nartun mittasuhteet. Sujuvasti liikkuva 5 kk Narttu. Hyvät pään mittasuhteet. Kaunis kaula. Hyvä eturinta. Hieman jäykät välikämmenet. Erinomainen rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvässä lihaskunnossa. Erinomainen karva. PPEK1 KP VSP

VSP Raappavuoren Lumolikka, 5 kk ja ROP Bonzen Ganesha, 8 kk

Meidän Reeti, FI MVA Raappavuoren Diureetti täyttää huomenna 11 vuotta 💖 Paljon onnittelurapsutuksia Reetin sisarille ja lämpimät terveiset omistajille! Terveiset myös jälkikasvulle ja mummotettaville! Täällä rapsutellaan ja herkutellaan

Reeti tänään

D-pentueen alkutaipaleelta, kuusi urosta ja kolme narttua!

Paljon onnea 9-vuotiaille ja keveästi kesäkuulle!

E-pentueemme täyttää huomenna yhdeksän vuotta ja paljon onnittelurapsutuksia Leahille, Irmalle, Pennille, Titolle, Patulle, Elmolle ja Ernestille sekä iso kiitos omistajaperheille! Muutama kuvamuisto pikkupentuajasta

Useampi päivä on aherrettu jo kesäkuutakin. Vime viikkojen joutoaikoina olen järjestellyt elokuun match show`ta ja syyskuun rotukoirakävelytapahtumaa parissa talkooporukassa, plaraillut kriittisesti monenlaisia sopimuksia sekä tehnyt lehtiäkin toisissa porukoissa harmaan arjen lomassa. Lisäharmaikseni pihaa valloittavat kotilot, jotka näyttävät vaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Kolme vuotta sitten niitä ei ollut lainkaan, mutta nyt niitä on happihyppelyillä tullut runsain joukoin kerättyä purkkiin vaikka Ferromolia olen nilviäisille tainnuttavaksi syötäväksi runsain mitoin jakanut. Tuloksetta tuntuu noilla keinoilla kotiloitten karkottaminen sujuvan ja pohdin vakavasti ankkojen tai kanojen ottamista, kun söisivät nuo kukkasia tuhoavat kotilot. Monella on kesää kohti keveät askeleet ja ihanaa kesää kaikille! Sisarukset Raappavuoren Leikinlasku ja Läpimurto tapasivat toisensa ja painimisen pyörteissä katosi maitahampaita runsaasti, kiitos kuvaterveisistä ja kuvat on ottanut Hannu Väinämö

Ragnar viihdytti akkalaumaamme kymmenen päivän ajan ja nyt on jälkikasvu palannut reissuiltaan. Toinen jälkikasvustamme lomaili Kosin saarella ja toinen palasi Maltalta, jonne lähti jo pääsiäisen aikaan töihin ja lomalle. Kiitos tuliaisista!

Monia asioita tulee kurvaillessa mietittyä ja yhdistysaktiivina ajattelen tietysti välillä nykyajan yhdistystoimintaa ja talkoohenkilöiden jaksamista. Miten voisi toimia vielä paremmin yhteisen hyvän lisäksi aikana, jolloin talkootyötä ei arvosteta? Itse olen onnekseni saanut kasvaa aikana, jolloin talkootyö oli antoisa harrastus, talkoolaiset järjestivät innokkaasti yhteisiä tapahtumia ja monessa on tullut oltua mukana. Olen edelleen ja pääsääntöisesti nautin harrastuksestani. Valitettavan useat rotuyhdistykset ovat unohtaneet tärkeimmät jäsenensä eli kasvattajat, jotka tuovat yhdistyksille uusien pennunomistajien muodossa uusia jäseniä. Jollei yhdistys ole tasapuolinen kasvattajia kohtaan ja arvosta kasvattajiaan, eivät kasvattajatkaan jaksa arvostaa yhdistystään ja jakaa tietoa rotuyhdistyksestä pennunostajille. Rotuyhdistysten tulisi kuulla kasvattajiaan ja tukea heitä, mutten missään muualla ole kuullut yhtä ristiriitaista, mustavalkoista ja hajottavaa toimintaa kuin useimmissa rotuyhdistyksissä. Äh, lähden ennen arkista aherrusta huumaantumaan syreenien tuoksuista ja kitkemään kotiloita odotellen innokkaasti luvattua käristyskupolia. Aurinko on tällä hetkellä pilvien takana, mutta keli on jo ihanan lämmin.