Pentuja Manetan kenneliin!

Reeti, Allu, Sökö ja Hertta uutisia kuunnellen! 

Paljon Onnea! 18.9.2012 syntyi Manetan kenneliin neljä urosta ja viisi narttua. Isänä Doctor's Order Mad Max, Masa ja emänä Raappavuoren Dilemma, Veera. Kaikkea hyvää pikkuisten taipaleelle, paljon rapsutuksia ja lämpimät terveiset asianosaisille! Mahtava juttu!

On nuo otukset persoonia ja taas yksi persoonamme tempaisi. Reetillä on vähän valeraskautta ja se oli keräillyt eilisen päivän luita, leluja ja muuta tarvittavaa lepopaikkaansa Jounin työpöydän alle isoksi kasaksi. Löytyipä sieltä pari jyrsittyä omenaakin ja iso kuivunut kastemato, pihalta kannetut. Sammakoita löytyy aamuisin edelleen uima-altaasta ja ne on noukittava pois, sillä luulen, ettei kloorivesi tee niille kovin hyvää. Reeti kyttää niitäkin... Jokohan se nappailee nekin ja kantaa sisälle vararuuaksi? Hyvä, että ruuastaan pitää huolta, liekö Veera-siskon uutiset pistäneet lopullisesti pentupuuhiin pontta? Se on siis vaan valeraskaana ja otti eilen tunteella tuonkin, kun joutuivat olemaan pitkän päivän kotosalla keskenään eikä ollut vissiin muuta pohdittavaa.

Eilinen päivä hurahti matkustaen ja hammashoidossa Tallinnassa - neljä tuntia hammashoidossa! Eli Tallinnan päiväristeily käsitti tällä kertaa seuraavat nähtävyydet: satama, bussimatka, hammaslääkäriasema, bussimatka, satama. Samapa tuo, sillä taivaalta tuli vettä kaatamalla, joten nähtävyyksiä ei laivan tai bussin ikkunoista juuri näkynyt (tuttujahan ne on, mutta kiva niitä on katsella, jos näkyy!) ja kun sataa oikein napakasti, niin joutaa vaikka aikansa viettää penkissä maaten. Kiitos HammaslääkäriVitalille ja HammashoitajaIvanille - uusitut paikat ovat edelleen suussa ja tuntuvat hyvältä, leukaperätkin alkavat hiljalleen toimia ihan normaalisti. On se vaan hurjaa maata neljä tuntia puhumatta yhtään mitään omituiset härpäkkeet suussa kuunnellen välillä kiivastakin venäjänkielistä puhetta, josta en ymmärtänyt muuta kuin sanat ei, pysäytä, anteeksi... Huh, että tuli hiki hetkittäin, mutta luottavaisin mielin menen jatkossakin (jos tarvista). Olen muuten tyytyväinen siihenkin asiaan, etten tiennyt, minkä härpäkkeen milloinkin suuhuni laittoivat tai mitä tekivät, sillä hammaslääkäreitten seikkaperäinen selostus ei ainakaan minun olotilaani helpota, joten parempi kuunnella se vieraalla kielellä. Ja miksikö hammashoitoa Tallinnassa? Täällä julkinen hoitaa pikaisesti yhden kipukohdan, mutta kunnon hoitoon pääseminen on ihan epätoivoista enkä halua yksityiselle maltaita maksaa vaikka hampaat kovin tärkeät ovatkin.

Sopisikos tämän kirjoituksen loppuun, että pidetään itsestämme ja etenkin hampaistamme hyvää huolta!