Vuoristorataa ja pentusuunnitelmia

Kylläpä viimeinen viikko onkin ollut uutisten ja tunne-elämän puolesta vilkas. Ihanan rikas elämä!

Aamun happihyppelyillä huomasin, että joku oli kyninyt pikkulinnun pihallemme. Siinä oli Sökölle ihmeteltävää ja siivouspuuhiin oli ryhdyttävä, ettei utelias SököOtus höyheniin tukehdu. Liekö asialla ollut varpushaukka tai pöllö? Muutenkin meni päivä pihahommia puuhastellessa, kun kelit sen sallivat ja kauppareissulla nappasin callunat mukaan, tuli tällaista jälkeä:

 

Nuo ainakin pysyvät kuvatessa paikallaan, mutta sen verran hentoisasti laittelin katajat (omasta pihasta) purkkiin callunoitten koristeeksi, että voivat lennähtäät pois kovalla tuulella ja meillähän tuulee aika paljon lähes aina. Pyykkien kannalta hyvä juttu, mutta onpa nekin joskus narulta tuulen mukaan karanneet. Pihapuuhista sen verran, että omenoita riittäisi täältäkin haettavaksi, jos joku ei vielä omenoita ole mistään saanut. Taitaa olla tänä vuonna ihan ylitarjontaa?!

Olen tuijotellut kuvastoista viikon aikana uusia huonekaluja ja ihan liikkeessä asti kävin tänään pari sohvaa koeistumassa, mutta antaahan asian olla vielä hetken mietintämyssyn alla. Syy huonekaluintoiluuni: yksi makuuhuone tyhjentyi viikko sitten ja jotain sinne on saatava tilalle. Se tyhjentyi siksi, että osa tämän huushollin nuorisosta muutti ihan omaan kotiin - paljon onnea ja mukavia hetkiä uuteen tupaan!

Kerroin aiemmin, että kasvattini Veera sai pennut. Tänä aamuna tuli uutinen, että yksi tytöistä lähti sateenkaarisillalle. Osanottoni Terhille. Elämää Manetan kennelissä edelleen riittää varmasti kolmen aikuisen koiran ja kahdeksan koiranpennun kanssa. Meidän Irma asuu siellä yhtenä kolmesta aikuisesta ja seuraavat uutiset liittyvätkin suloiseen IrmaEpeliinaan.

Olen miettinyt keväästä asti Irmalle sulhasta ja ajatukseni oli astuttaa se vasta ensi keväänä. Alkuperäisiä suunnitelmia saa aina muuttaa! Ja kun Irma on päättänyt viivytellä tämän syksyn juoksua, niin tulimme siihen tulokseen, että astutamme sen tästä odotettavissa olevasta juoksusta. Sulhasehdokas, jota olen keväästä asti pohtinut "sillä mielellä", tavattiin ja syynättiin huolella SnautseriErkkarissa Parolassa. "Ukko" miellytti meitä kaikkia asianosaisia ulkonäkönsä lisäksi fiksulla käytöksellään ja avoimella luonteellaan, mainio tapaus ja yhteinen sävel löytyi Irman kanssa samantein. Tänään se kävi silmätarkastuksessa saaden puhtaat paperit, joten astutussuunnitelmat jatkuvat hyvillä mielin eteenpäin. Ja kaikkihan riippuu siitä, mitä luontoäiti sekaan pistää eli ensinnäkin, onnistuuko näitten kahden yhteistyö? Sen jälkeen on vielä monta mutkaa matkassa odottaen ja jännittäen, ennustaa en osaa, toivoa vaan, mutta tällä hetkellä odotamme Irman juoksua. Aikatauluista osaan kertoa paremmin, kun astutus on ajankohtaista ja kunhan astutuksesta on kulunut noin neljä kuukautta, niin pennut ovat valmiita lähtemään uusiin koteihin (jos kaikki menee hyvin).

Jälkikasvuni kysyi vähän huolestuneena?, että meinaanko jättää kotiin jonkun Irman pennuista. Ei, en aio jättää! Järki sanoo, että tähän sirkukseen ei tällä kertaa voi pentua jättää (tunteet: saatan muuttaa mieltäni!). Ja jos joku tarjoaa hyvän sijoituskodin narttupennulle, niin sellaiseen tarjoukseen voisin tarttua.

Tulevan pentueen vanhempien esittely ja taustatietoja:

Why Not Grand Calvera, synt. 14.8.2008, lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet, näyttelyt FI MVA, luonnetesti +110 p.

WHy Not Grand Calvera, "UKKO"

         

Raappavuoren Epeliina, synt. 6.6.2010, lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet, näyttelyt SERT

 

                                                                           

 

                                                                                      
Yhdistelmä KoiraNetissä

Hampaista. Olen tyytyväinen edelleen. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, mutta niistä ei sen enempää jaksa kirjoittaa, sillä nyt nautitaan kauniista syksyisestä päivästä. Mutta monenlaisia tunteita on viikkoon mahtunut, haikeutta, jännitystä, odotusta, iloa ja surua.

Tänään on muuten syyspäivän tasaus eli huomenna on valoisan aika pimeää lyhyempi... Josko ihan sähköjohdollisisa koristevaloja pihalle taas suunnittelisi, sillä noille aurinkokennovalaisimille ei kohta aurinko tarpeeksi kauaa paista.