Kaksi E:tä silmätarkissa

Eilinen iltapäivä ja ilta vierähti Renkomäen hallilla talkootöissä joukkotarkastusta järjestämässä. Per Axelsson tuli tarkastamaan silmät ja Lotta Axelsson tarkasti polvien ja sydänten kuntoa. Menin hallille klo 14.30 ja palasin takaisin kotiin klo 21.15. Jotta sellainen rupeama se - 123 koiraa vedettiin tyylikkäästi läpi papereineen ja mikrosiruineen eläinlääkärien tutkittavaksi. Kiitos eläinlääkäreille ja Salpausselän Koirankasvattajat ry:n reippaalle toimintatiimille! Yllättävän kärsivällisesti jaksoivat  niin koirat kuin narunjatkeetkin vuoroaan odotella (paria poikkeusta lukuunottamatta) ja sopuisana tunnelma säilyi ruuhkasta huolimatta. Näitä joukkotarkastustapahtumia on luvassa lisää talven mittaan, tästä linkistä voipi seurata Salpausselän Koirankasvattajat ry

Raappavuoren Epelin ja Raappavuoren Ernestin silmät todettiin tarkastuksessa perinnöllisistä sairauksista puhtaiksi. Kiitokset ja Onnittelut Patun ja Ernestin omistajille, teillä on nyt A/A-lonkkien ja 0/0-kyynärien lisäksi tervesilmäiset koirat ja komeita uroksia ovat molemmat!

Sitten verenpainetta nostavaan asiaan. Kuvablogi on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ei löydy yhteystietoja, ei palvelinosoitetta enkä ole sen kummempaa tietoa heidän toiminnastaan saanut. Sinne meni helmikuusta 2008 asti kirjoittamani jutut ja valokuvat... No valokuvat löytyvät ulkoiselta kovalevyltä tuhansien muitten kuvien joukosta ja kunhan olen järkytyksestä toipunut ja joskus ehdin, niin pläjäyttelen niitä varmaankin google+-palvelimeen. Voipi kestää ennenkuin vanhoista kuvista pääsette nauttimaan, mutta katselkaa sillä aikaa noita viimeisimpiä kuvia, jotka yllättävän helposti sainkin google+-albumeiksi (tällä hetkellä vain yhdeksi). Uudet linkit blogiin ja kuviin löytyvät kotisivuiltamme, mutta laitanpa tähän vielä lisäksi eli blogia kirjoitan jatkossa aina tässä jo tutuksi tulleessa blogspotissa ja kuvakansio löytyy osoitteessa Kuvat

Ne ovat siellä vielä siis yhtenä albumina, mutta ehkä jonain päivänä järjestelen senkin useampaan. Jos ei sitten ehdi kaatua tuo googlenkin touhu, sellainen on hyvinkin mahdollista...

 

Pentueistamme ei ole tähän hätään kuvia muista kuin F-pennuista, joiden kuvia löytyy vielä näppärästi omalta koneelta, Fritjoffi kesämenon 2011 muistona yo. kuvassa. Töröttäähän siellä kotisivuillani pentueet-sivuilla sentäs yhdet kuvat joka pentueesta... Ja onneksi edesmenneistä koiristani oli tehty erilliset kuvakansiot.

Blogikirjoitukseni sekä Facebook-päivitykseni liittyvät yleensä pelkästään koiriin ja sieltä voisi päätellä koirien olevan koko elämäni (juu, olen saanut palautetta!). No näin ei todellakaan ole, mutta koirista vaan on mukava kirjoittaa, sillä ne eivät arvostele kuvauskulmiani, kirjoittamisiani, sanomisiani tai tekemisiäni - heiluttavat vaan tuota omituista jatkettaan joka kerta yhtä iloisesti, kerroinpa sitten enemmän tai vähemmän mairittelevasti niitten touhuista. Jep, kammoksun vieläkin häntien heilumista, mielestäni hännällä on jotenkin oma elämänsä, joka kummitusmaisesti elää koiran nukkuessa sikiunta tai kurkistelee suihkuhuoneen puolelle oven alta, jospa minä joskus tuonkin eläväisen sisäistän koiraani kuuluvana ja tunnetilaa kuvaavana asiana. Olihan dobermanneillakin hännät, mutta ne töpöt eivät tuntuneet yhtä hyökkääviltä eivätkä paukkaneet äänekkäästi seinää tai sohvaa vasten.

Mekin voisimme oppia siitä elämänasenteesta paljon! Positiivisuutta löytyy joka asiasta, kun tarkemmin jaksaa vaan ajatella. Nyt pitää keskittyä kyllä kovasti ajatteluosioon, kun sataa taas... Imurointia? Inhoan sitä, mutta positiivisesti ajateltuna eipähän homman jälkeen enää rahise hiekka varpaissa, ainakaan hetkeen.