Nauti jokaisen päivän jokaisesta hetkestä

Ahneelle koiralle on helppo syöttää matolääkkeet! Reeti napsi erinomaisella innolla vielä kolmannen kerran Axilurit kitaansa, Sökökin kahtena edellisenä päivänä hyvin, tänään sillä meinasi tökätä, mutta niin vaan tabletit upposivat ihan paljaana ja omatoimisesti, kun emältään mallia katsoi. Mutta tämä meidän herttainen Herttamme - pitempään se kehtaakin pyöritellä tabletteja kurkussaan ja onnistui jo toisen kerran limppaamaan lääkkeensä lattiallekin vaikka varmasti ehti käymään syvällä kurkussa... Näinä hetkinä kaipaan isoa kitaa ja parratonta naamaa, mutta nyt on lääkkeet siellä, missä kuuluukin ja matoasiat kunnossa taas tältä syksyltä.

Eilinen päivä vierähti virkeästi Vääksyssä, sillä lähdin jo aamusta hotelli Tallukkaan Snautserikerhon syyskokoukseen. Samassa yhteydessä pidettiin myös jalostuspäivä, joka ajan puutteen vuoksi jäi hieman tyngäksi, mutta tarpeelliset asiat saatiin kuitenkin käsiteltyä ja pöytäkirjoihin kirjattua. En kirjoita noista kokouksista enempää, kun niistä tulee kerhon sivuille ja lehteen jossain vaiheessa - lukekaa sitten sieltä. Yhden kuvan laitan, kun laskettiin Annen kanssa ääniä hallitukseen valittavista jäsenistä

 

Mahtuihan kokousasioitten joukkoon muutakin. Aamupäivällä kuuntelimme MH-kuvaaja Heidi Kaatialan pitämän luennon MH-kuvauksen kulusta, joka on erinomainen vaihtoehto perinteiselle luonnetestille. Päivä jatkui runsaalla lounaalla (aamupalaksi saimme jo täytetyt sämpylät kahvin kera) ja iltapäivällä eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist selvitti meille autoimmuunisairauksien asiaa, näistäkin (luennoista, ei ruuista) on lehteen tulossa enemmän asiaa, ainakin luulisin niin. Iltapäivällä nautittiin vielä keskustelujen lomassa täytekakkukahvit kerhon 15-vuotispäivän kunniaksi ja kotiin lähdin puoli kuuden tienoilla, onneksi kotiin oli vaan puolen tunnin ajomatka. Päivä oli pitkä, mutta antoisa - kiitos erinomaisen hauskasta seurasta, mukavaa tavata ihania ihmisiä kauempaakin! Näitä tilaisuuksia voin lämpimästi suositella kaikille rotumme asioista kiinnostuneille, visioita, ajatusten- ja kokemustenvaihtoa ja samanhenkistä seuraa. Kun näissä keskusteluissa mukana ollut ja keskusteluja sekä mielipiteitä seurannut, niin ei tarvitse niin paljon itsekseen MuTu-tuntumalla asioita pohdiskella.

Kiitos vielä Annalle, että päivän päätteeksi jaksoit vielä visiteerata meilläkin, juttua riitti ja hauskaa oli! Hyvät suunnitelmat etenivät puheissamme ja jahka tuo IrmaEpeliina alkaa juoksemaan, niin päästään toteuttamaankin.

Kun ei tuoreita kuvia ole, niin pläjäytän tähän vielä erään tapahtuman. Olen koiristani ylpeä, niitten kanssa on ilo kulkea missä vaan! Eräänä aamuna lähdin kävelylle trioni kanssa Pennalan koululle päin ja juuri samaan aikaan 8-bussista purkautui joukko alakoululaisia, joilla oli sama matka. Lapsethan olivat innoissaan Hertasta, Reetistä ja Sököstä ja nämä puolestaan lasten huomiosta. Eräskin poika siinä tuumasi minulle, että isona hänellä on ainakin miljoona koiraa. Sitten iski hirvittävä tarvehätä, siis koirille. Siinähän kykkivät estoitta lasten huplattaessa hajuista ja koirien tarvetoimintojen edistymisestä, erittäin asiallisesti. Minua vähän nolotti se suuri huomio, joten hoputin lapset reippaasti kouluun, jotta koirien tarvetouhuilu sai jatkua häiriöttä. Tuo koululle vievä lenkkireitti on mukava, kun pyörätietä pitkin saa kulkea ja se on asfaltilla päällystetty, mutta siinä kulkee niin paljon hajuviestien jättäjiä, että hidasta on meno sillä lenkkireitillä. Ensi kerralla yritän tähdätä lapsista hiljaisempaan tai koirien tarvehädättömämpään aikaan, jottei sitä kommentointia tarvitse kuunnella niin seikkaperäisesti. Hauskaa taisi olla lapsilla, koirilla ja itseäkin nauratti.

Monenmoista muistoa on noussut viime päivinä pintaan omista edesmenneistämme, kun harmittelin juttujani kuvablogin kadotessa maan alle ja tuli suunniteltua pientä pintaremonttia aloittaen vaikka ovenkarmien uusimisesta tämän talven aikaan - kiitos Urpolle, jätti jotain jälkeensä (karmeihinkin) ja tässä eräs valokuva, jossa Reeti kirmaa Urpon kanssa... Huom! Pallo oli suussa kompastumisen jälkeenkin

Päädyin sitten tarinaan, joka on kiertänyt pitkään... oli siellä kuvablogissakin, joka on siis harmikseni kuopattu? Onneksi sain sen näppärästi meilinä ja laitapa osaltani tätä kautta jakoon:

Opiksi niin koiranomistajille kuin koirattomille:

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä. Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset.
Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä.
Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille.
Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ

Onpas komea syyspäivä, pihalle!