Viikonloppunakin saimme nauttia hetkittäin mukavista ulkoilukeleistä ja kaikenlaista puuhastelua tuli touhuttua, niin ulkona kuin sisälläkin. Muutaman kukkasipulin nakkelin maahan valkosipulin kynsien ja loitsujen kera, varaudun siis edelleen raskaalla kalustolla myyriä varten! Keväällä nähdään, oliko myyränkarkottimista, valkosipulista ja manauksista mitään hyötyä? Jospa sieltä joku kukkanen kevätkeleillä jaksaa nousta ilahduttamaan vaikkei tuo istutustouhukaan ihan kirjaopin mukaisesti mennyt, sillä Sökö (tiedän partakarvoissa olevasta mullan määrästä!) oli käynyt jo kurkistamassa, että millaisen jäljen noin syvälle tein ja nyt ne sipulit pönöttää väärässä asennossa... No on ne ainakin nyt maahanpantu. Ja pari tuijaa piti siirtää kärhöjen edestä pois, sillä lumikärhöt ovat kasvaneet valtaviksi ja tulisivat tukehduttamaan tuijani jossain vaiheessa. Saas nähdä, viihtyvätkö uudessa paikassa vai kuolevatko kevään koittaessa? Ainakin kuopankaivuu yleensä niin kovaan saveen sujui sutjakasti, kun oli niin märkää... Jotain positiivista sateistakin.
Lauantaina kävin tuomitsemassa pentukoirat Lahdessa Koiskalan Agi-Teamin järjestämässä match showssa. Iloisia ja hyvinhoidettuja nuoria koiria hienosti handlattuina! Kiitos järjestäjille, hienon kelin olitte tapahtumaan tilanneet ja mieltä lämmittää tapahtuman tunnelman lisäksi töppöset ja kaunis kynttiläasetelma.
Ruokapöydän paikkaa vähän muutettiin ja Allun häkkihärdellihomma jäi vielä häiritsemään esteettistä? silmääni siinä kombinaatiossa. Säilytän tiukasti mielikuvani siitä, kun kokeilin häkin paikkaa hetken muualla ja erittäin hyvältä se toinen paikka olisi näyttänyt esteettiselle? silmällenikin, mutta enhän minä Allua voi siirtää sivulle, kun se on keskellä touhuja tottunut olemaan - kuka sitä nyt nurkassa viihtyisi? Joten sirkuksen keskipisteenä se saa edelleen olla häkkeineen ja kaikkine tarpeineen eikä tuo montaa hetkeä häkissä malta levähtää, kun huhuilee tarpeeksi huilailtuaan taas ulos sieltä. Tässä huushollimme televisiohetkeä, Reeti Jounin päällä, Sökö tarkkailee Allun peräpään tuotoksia, Herttaa ei ohjelmatuokiot kiinnosta tai sitten se karttaa sohvaseuraa?
Viikonlopun aikana yritin pariin otteeseen kuvata valtavaa hanhiparveakin, joka on likeisellä pellolla jo pitkään viipynyt, mahtavaa mekkalaa aamusta iltaan! Otokset eivät onnistuneet, kun kaukana olin, mutta kun mielikuvitusta käyttää (tai tietää), niin nuo harmaat möykyt ovat hanhia. Ja jos ei hanhia möykyistä pysty kuvittelemaan, niin näkyyhän siinä rauhoittavaa maalaismaisemaa erittäin epäselvästi!
"Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä." - Aki Kaurismäki
Vaalikeskustelut hyökkäävät nyt joka tuutista ulos ja kaipa niihin on vähän paneuduttava, kun katson etuoikeudekseni käyttää äänioikeuttani. Vaalien alla käyvät mielipiteet kuumina ja sana "vihapuhe" särähtää kovasti korvaani. Asiaa vähän ajattelin erään vihapuheen kuunneltuani ja tykkään, että nämä vihapuheet johtuvat enimmäkseen puhujan tyhmyydestä ja/tai tietämättömyydestä. Nykyaikana olisi helppoa ottaa asioista selvää ja laajentaa omaa näkemystään, mutta harva sellaiseen tiedonhankintaan jaksaa paneutua. Monesti vaan oletamme ja haluamme tuoda asioita esille ainoastaan omalta kantiltamme ilman sen suurempaa tietoa tai muitten mielipideitä pohtimalla tai edes kuuntelemalla. Keskustelemme hyvinkin viisaina asioista, mutta ne perustuvat turhan usein pelkkiin omiin ahtaisiin olettamuksiin eikä tietoon tahi kokemukseen. Kovin mustavalkoisesti katsomme asioita aikuisenakin.
Täällä odotellaan Irman juoksun alkamista ja syksyn sekä talven muut suunnitelmat suunnitellaan sitten sen mukaan, kunhan selviää, milloin Irma käy vierailulla Ukon luona. Eli odottelua! Ensin juoksun alkamista, sitten oikeaa astutushetkeä, sitten ihastumisen (astutuksen) onnistumista, sitten ultrakäyntiä, sitten syntymähetkeä... Tulee mieleen jotenkin ne venäläiset puiset maatuskanuket, aina pullahtaa uusi juttu. Kärsivällisyyttä nämä asiat vaativat!
Perjantaina alkaa eläintenviikko. Meillä sitä vietetään joka viikko eikä siitä sen kummempaa numeroa olla tehty, mutta laitanpa tähän tietoa, mistä alkuperänsä on saanut. Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.—10.10. Lokakuun neljäs päivä on eläinten suojeluspyhimys Fransiscus Assisilaisen kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä. Eläinten viikon viettämisen aloitti Suomen Eläinsuojeluyhdistys vuonna 1959. Vähitellen siitä on tullut koko eläinsuojeluväen ja kaikkien eläinten ystävien yhteinen tapahtumaviikko ja viime vuosina Eläinten viikko on levinnyt muuallekin maailmaan. SEYn jäsenyhdistykset ympäri maata järjestävät omia tapahtumiaan Eläinten viikolla.
Pistänpä tähän pätkän tuoreesta artikkelista, josta tykkäsin, kolumnin kirjoittajana Päivi Saarilahti:
"Koiraihmisille voisin parin kodinvaihtajakoiran kokemuksella antaa muutaman vinkin. Varsinkin niille, joiden elämään rakkaan pikku vuffen käytös aiheuttaa onnenhetkien lisäksi myös huolta. Moni ottaa koiran, koska haluaa seuraa kotiin ja lenkkipoluille. Jos tuuri ja taito kohtaavat sopivassa suhteessa, lopputulos on kummankin kannalta hyvä. Ihmisten ja koirien yhteiselossa on kuitenkin yksi mutta, joka vahvistaa ja ylläpitää ongelmia. Useimmilla ihmisillä on loputon tarve paijata koiriaan. Lemmikille on helppo antaa sekin lämpö, joka joskus jää jakamatta kanssaihmisille. Kaikki olisi hienosti, jos holtiton rapsuttelu, kehuminen ja silittely tekisi hauvelista paremman perheenjäsenen. Valitettavasti usein käy juuri päinvastoin. Koira mittaa pennusta asti omistajansa käytöksestä, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Hellittely ja puhe vahvistavat kulloistakin mielentilaa. Siksi niiden ajoitus ei ole yhdentekevä. Syliin otettu arka koira ei rohkaistu, vaan muuttuu entistä aremmaksi. Vihaista koiraa silittämällä pääsee pian ratkomaan aiempaa suurempia aggressio-ongelmia. Rajaton huomio nostaa epävarmankin koiran laumansa johtajaksi. Niitä saappaita ei viisainkaan hännänheiluttaja voi täyttää. Jos lemmikin ainoa tarkoitus on olla hellittävänä, kannattaa hankkia kissa."
Kolumnin voi kokonaisuudessaan lukea linkistä Koira ei ole paijaajan paras kaveri
Kaikkea lystikästä lokakuulle!
Ps. Koiranomistajat voisivat nyt kurkata otuksensa suuhun, yllättävän huonoa purukalustoa löytyy aika nuoristakin kavereista. Puruluut, tuoreet ydinluut tai hammasharja säännölliseen käyttöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti