Talviaikaan...

Niinhän siinä kävi, että vietin perjantaita omassa kodissani ilman ajeluita, kun autooni ei kukaan vaihtanut kesärenkaita (itse en viitsinyt, kun se on ukkojen hommaa!) ja pidinkin siivouspäivän hyvään syyhyn vedoten. Perjantaiaamuna herätessäni ei ollut vielä lunta, mutta pakkasta polvia myöten. Sökö nautti aamukurvailustaan jäisellä nurmikolla eikä meinannut malttaa tulla sisälle, jäisen nurmen rapina ja rapakoitten rikkominen olivat sille ihan uutuutta (ei tainnut viime syksystä muistaa).

Alkoihan se lumipyry meilläkin perjantaiaamusta ja siitä se vasta riemu repesi! Herttaa vaan ei naurattanut yhtään eikä pienen alkuinnon jälkeen Reetiäkään, mutta Sökö iloitteli itsekseen talvisissa tunnelmissa. Tässä kuvia tältä aamulta ja ilmeisesti oravan tuoksujen tutkimispuuhaa

  

Lauantaina käytin Sökön lonkka- ja kyynärkuvissa Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalla, nyt odotellaan tulosta kennelliitosta, siitä tuonnempana lisää. En antanut laittaa Sökölle heräämispiikkiä ja kirosin hölmöä päätöstäni sunnuntaivarhaisella, sillä koira lepäsi lauantai-iltapäivän ja illan niin tiukasti, ettei sunnuntaille riittänyt enää kunnolla unta. Ja kellojakin oli siirretty, joten sunnuntai oli pitkä päivä, sillä Sökö heräsi luita kaluamaan jo ennen Allun huhuilua. Voinen paljastaa jo, että tuonnempana meillä on aamuisin tuplahuhuilut, sillä Rauha laskeutuu taloon huomenna.

Nyt on levätty kunnolla ja rytmit vissiin kohdillaan. Autossakin on alla talvirenkaat, joten menoja voipi rauhassa tuumata. Yöunta ei ole häirinnyt hiirten tanssit. Ilmeisesti se elektorinen hiirenkarkoitin vintillä toimii, sillä vain pari kertaa olen hetkellistä rapinaa kuullut, joten kai ne kävivät vaan kääntymässä meillä ja lähtivät livohkaan kuulleessaan epämieluisaa ääntä?

Perinteistä syyslomaa emme tänä syksynä Turkissa pitäneet, mutta matkasuunnitelma on tehty tälle vuodelle Egyptiin. Jospahan malttaisivat olla siellä lähiaikoina mellakoimasta isommin, ettei matkakohde muutu, nimim. kokemusta on (muttei Madeirakaan hullumpi lomapaikka ollut). Jotenkin nyt tähän hätään kaipaan vaan kovasti hellettä, hiekkarantaa ja lämpimiä snorklailukelejä.

Paljon on mukavaa odoteltavaa! Huomenna pääsen rapsuttelemaan Manetan pentusia!

Olkaa ylpeitä tekemisistänne, mitä ikinä aikaan saattekin, sillä kukas 'kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse'! Saisimme osallistua myös toistenkin iloon huomattavasti paremmin, sillä elämä on turhan lyhyt tuhlattavaksi ja jaettua iloa voisimme harrastaa huomattavasti enemmän.

"Olisipa ihminen, herrani, yhtä uskollinen läheisilleen kuin minä olen uskollinen hänelle.

Olisipa isäntäni yhtä valmis kiittämään lähimmäisiään kuin minä olen aina valmis nuolemaan hänen kättään.

Hoitaisipa isäntäni haltuunsa uskottua omaisuutta yhtä huolellisesti kuin minä hänen omaisuuttaan vartioin.

Olisipa isäntäni nauru aina samanlaista kuin minun hännänheilautukseni, yhtä vapaata, huoletonta ja vilpitöntä.

Olisipa hänen kärsivällisyytensä verrattavissa minun kärsivällisyyteeni silloin, kun tuntikausia odotan häntä kotiin, enkä ajattele kuitenkaan hänestä mitään pahaa."

- Piero Scanziasi