Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

maanantai 7. tammikuuta 2013

Pennut 3 vrk

 
Pentujen kolme ensimmäistä vuorokautta ovat kriittisimmät, sillä yleensä näinä ensimmäisinä päivinä selviää, ovatko kaikki pennut elinvoimaisia - toki myöhemminkin voi ilmetä surullisia tapahtumia. Olen seurannut tarkkaan emän ja pentujen vointia, tyytyväiseksi ja levolliseksi sakiksi ovat jokainen osoittautuneet, joten vähän voipi jo huokaista (paino sanalla vähän!). Emä syö todella hyvin, käy tarpeillaan normaalisti, hoitaa pentujaan huolella ja vaikuttaa onnelliselta ja pirteältä. Käy myös iloisen oloisena tervehtimässä pikaisesti myös talon muuta porukkaa! Siitä olen mielissäni, sillä näitä tervehdyskäyntejä seurattuani oletan, että IrmaEpeliinalla on meillä luottavainen olo ja tuntee kuuluvansa porukkaan. Pennut puolestaan ovat pulleamahaisia, syövät ja nukkuvat, pitävät välillä tuhinaa, imutteluääniä ja ähinää, kun mahat täyttyvät






Koiranpennut syntyvät "keskosina" eli eivät näe tai kuule, emä hoitaa myös pentujen tarpeitten teon nuolemalla niitten mahaa ja huolehtii myös laatikon puhtaudesta aina siihen asti, kun pennuille aloitetaan lisäruoka - sitten alkaakin mukava touhuilu pentujen kanssa ihan tosissaan meidän ihmisten osalta. Eli seuraavat kolmisen viikkoa huolehdin pääasiassa vain emän hyvinvoinnista ja emä osaltaan huolehtii pentujen hyvinvoinnista, huolehtiikin varmasti hyvin. Tottakai alusta lähtien meillä alusta lähtien käsitellään pentuja punnitusta tai petivaatteen vaihtoa varten ja tuleehan niitä hiveltyä - aivan ihania kakaroita! Mahtavaa on syntymisen ihme ja noitten ihmeitten seuraaminen jatkossakin!

Tuvassa on ollut rauhallista. Olen lukenut Leena Lehtolaisen Paholaisen pentuja (ei liity koiriin mitenkään!), seurannut Tour de Skitä, ulkoillut ja kävinpä sunnuntaiaamuna hammaslääkärin päivystyksessäkin, kun lohkesi yksi vanha paikka. Mutta sellainen hassu juttu sattui, että korjasi väärän hampaan - enhän minä sitä leuka puuduksissa huomannut! Täytyy tänään käydä uudelleen, kun ei oikein auttanut sen viereisen hampaan korjaaminen... Saatura, en tykkää yhtään. Mutta on se vaan mukavaa, ettei tätä härdelliä tarvitse yksin pyörittää, kun on näitä arjen- ja vastuunjakajia. Olen päässyt puuhailemaan "omia hommiani" tai kunnon tirsoille, sillä tiedän muun talonväen hoitavan asioita sillä aikaa. Kiitän myös ystäviäni tuesta! On ilo jakaa asioita kanssanne, vaihtaa mielipiteitä ja vertailla kokemuksia - tukenne on tuikitärkeää!

Hertta ja Reeti antavat pentulan olla edelleen rauhassa, mutta Sökö huilailee kodinhoitohuoneen oven edessä ja odottaa malttamattomana pääsyä katsomaan, mistä tuoksut tulevat, mutta odottakoon vielä. Omat koirat pääsevät kyllä pentuihin tutustumaan, jahka aika on sopiva. Kerroin sen Sököllekin, mutta tiedättehän te teinit? Kaiken pitäisi tapahtua samantein.

Allu ja Rauha, nuo hohottelevat muusani, ottavat tuvan tapahtumat hyvin rennosti ja Allu onkin ehtinyt opettaa Rauhalle tietotekniikan saloja... Molemmat napottavat koneen päällä, kun silmä välttää ja paukuttelevat näppäimistöä - taas olen esteitä laitellut, sillä se höskänsiivoaminen näppäimistön väleistä ei jatkuvasti innosta. Laitoinpa sitten murulautasen, jotta omat naputteluni sujuvat ilman ylimääräisiä välimerkkejä



Täällä siis kaikki mainiosti, nyt lähden hoitelemaan kylille "juoksevia" asioita - oikein mukavaa tammikuista pakkaspäivää kaikille!

Ps. Juu, tälle päivälle on jo ehdittykin puuhastella vaikka mitä, sillä Sökö hyppäsi mahani päälle viideltä aamulla ja innokkaasti ilmoitti, että Hei, herätys! Pentulassa tapahtuu varmaan jotain! Ainakin ääniä kuuluu! (se reppana ei tiennyt, että siellä oli jo ihminen emän ja pentujen kaverina, jotta minua ei olisi tarvinnut vielä herättää...)

Luustotulosta, K-pentutreffit ja Porvoo!

Raappavuoren Ihanilonan lonkat on nyt lausuttu A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja SP0, mahtavaa! Nyt on I-pentueesta 7/8 käynyt luustokuv...