Härdellimenoa ja kuvia

Ihana aurinkoinen viikonloppu on takana ja lisää aurinkoisia kelejä luvassa! Ainoa negatiivinen juttu on, että yöt ovat kylmiä ja olen tainnut allergiaoireitten lisäksi saada myös flunssan. Sitä kun lähtee menoihin hellekelissä eikä muista pakata mukaan talvivermeitä. Ne olisivat olleet tarpeen sekä perjantai- että lauantai-iltana. Tulipahan pulattua altaassakin ihan huolella vaikka meno sinne jo vähän hirvittää. Nyt vähän räkä lentää, mutta hauskaa ja menokylläistä viikonloppua on vietetty! Mm. lauantaina menimme Jounin kanssa Lahden Hartwallin panimolle IsoJano-tapahtumaan, esiintyjinä oli Costello Hautamäki, Anssi Kela ja J. Karjalainen. Mukava ja meille jo perinteinen tapahtuma -  mikäs sinne on lähtiessä, kun VIP-lipuilla meitä taas hellittiin ja hyvästä seurasta, ruuista, juomista ja meiningistä saatiin nauttia, linkissä juttua ruokalistoineen ym. juttuineen - IsoJano 2013 Kuvia en siellä ottanut, sillä perinteisesti jo tiedän, ettei hallivalaistuksessa kovin kummoisia olisi tullut.

Raappavuoren Epeliina oli käynyt Tervakosken kansaivälisessä näyttelyssä sunnuntaina ja Leni Finne oli arvioinut IrmaEpeliinan näin: "Oikeat mittasuhteet, kokoon nähden sopiva luusto, kevyt kuono-osa. Pää voisi kokonaisuudessa olla hieman pidempi. Kovin "lentävät" korvat. Riittävä kaula ja eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Oikea karvanlaatu. Riittävä askelpituus. Hieman ulkonevat kyynärpäät. Säkäkorkeus 46 cm." AVO EH, AVK2. Ei muuta kuin tsemppiä uusiin koitoksiin, sillä kaunis on, kuvassa oikealla

 

Viikonloppuna kävin ottamassa MaxFestmannista poseerauskuvaa. Usein se meillä käy, mutta tyttöjen kanssa hupsutellessa kuvaamisesta ei tule mitään, nyt tuli jonkinlaista ja kotisivuille Uroksia-kohtaan Maxista on laitettu esittelyä, sillä täyttää jalostustoimikunnan asettamat kriteerit jalostuskannalta - luonteeltaan avoin ja miellyttävä otus ihan kaikenlaista hommaa kohtaan, kiitos Jarille!

Lenkkeilyreitit ovat meilläkin avartumassa, sillä saamme vihdoin kaivatun pyörätien tuon kapean Pennalantien varteen. Pidän sitä etenkin talviaikaan vaarallisena kulkea, sillä kapea ja mutkainen on eikä piennarta juuri nimeksikään. Vastaisuudessa Pennalantiellä tulee liikuttua taatusti useammin ja talviaikaankin eikä vaan peltopoluilla (lue lumihangessa)!

 

 

Viikonloppuna tuli kuvattua vähän meidän härdelliä pihamaalla ja kuistin puutarhakatos on hellekelillä aika suosittu paikka otustemme keskuudessa ja tässäpä kuvasarjaa. Ekassa kuvassa on Sökön kaunis pää, kyyhkyistä tuli kuvattua vaan Allua, sillä Rauhaa ei vieläkään irrallaan tohdi ulkona pitää. Ja kuten huomaatte - Reeti ja Allu ovat erottamattomat!

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

Meille saa tulla tutustumaan koiriimme ja meihin, tiedusteluihin rodusta tai tulevista pentueista vastaan aina. Viime viikolla juuri keskustelin miellyttävän ihmisen kanssa koiranhankinnasta puhelimitse (kylläkin dobermannin), mutta olipas mukava juttutuokio ja niin monet lämpimät muistot taas palasivat mieleen. Hmm... etenkin Geeläisten kohdalla nyt lohdutan tämänhetkisestä menosta, sillä dobermanni kykeni pentuaikaan ihan mahdottomiin vallattomuuksiin yksin jo yltävyytensä puolesta. Puhumattakaan voimista, olen löytänyt huonekalutkin välillä pihamaalta... ja kuka muistaa vesisängyt? Meillä ei koiranhampaat sitä räjäyttäneet vaan rikotut herätyskellot, sillä Rikke pisteli palasiksi nuoruusvuosina ainakin seitsemän herätyskelloa. Juu, pidimme yöpöydän laatikossakin piilossa, mutta taitavana kaappien avaajana se kaivoi ne sieltäkin - liekö tikitysääni häirinnyt? No siinä kävi niin, että tietämättämme vesisänky oli aikojen myötä kyllästetty vekkarinosilla ja hankautui rikki. Yllätys oli täydellinen, kun kotiintullessa kämppä lainehti vettä, onneksi se oli vuokrakämppä ja vähin äänin siitä päästiin omaan taloon muuttamaan. Pidettiin muuten sielläkin vesisänkyä, mutta vekkarit säilytettiin tosi tarkkaan katonrajassa piilossa päiväsaikaan. Sittenhän tuli kännykkäaika ja vähän myöhemmin värisevät kännykät... Värinähälytyskin ilmeisesti koiraa ellottaa, sillä Riina pisteli muutaman sellaisen puhumattakaan kaukosäätimistä (ihmisen tai ruuan haju?). Onkohan sitä aikaa myöten oppinut jo ennakoimaan tilanteet, kun snautsereille näitä iloja ei ole tullut suotua? Muksuilta kyllä tahtoi näittenkin nuoruusaikaan unohtua kuulokkeita, kynsiviiloja ym. pientä hiplettä suupalaksi asti. Lohtuna siis, ettei snautserin jäljiltä ainakaan meillä ihan niin totaalista tuhoa ole ollut kuin niitten isompien? Olen kyllä kuullut tutkituista lattiamatoista ja tapeteista, mutta ehkä ne ovat häirinneet snautserin esteettistä silmää tai pohtineet remontintarvetta? Nautin näistä koiramaisista keskusteluista ja muisteluista, sillä siinä se omakin mieli aina avartuu, kun laajemmalti asioita pohtii ja kiperiin kysymyksiin vastausta (sellaista nerokasta!) miettii.

 

 

Nyt nauttimaan ulkopuuhista, sillä päivän tupa-askareet aikalailla mukavalla mallilla toistaiseksi!

Syksyn Match Show-kalenteri Noihin mätsäreihin mennään avoimin mielin ja hyvää harjoitusta sekä sosiaalista toimintaa nuorelle otukselle, toki vähän vanhemmillekin!