Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

torstai 22. elokuuta 2013

Mätsärissä, elonkorjuuta ja suunnitelmia

Keskiviikkoiltana piipahdimme pennuille järjestetyssä match showssa Lahden Löyttymäen kentällä. Mukava ja lämmin ilta jälleen kerran hyvässä seurassa, kiitos vaan seuralaisille! MantaGasoliina nappasi punaisen nauhan ja SissiGranadilla sinisen nauhan. Mainiota kokemusta lupaaville nuorille tulevaisuutta varten taas saatiin ja erinomaista sosiaalipuolen kokemusta niin ihmisten kuin toisten koirien seurassa peuhatessa. Antakaa nuorten nauttia mätsäreissä myös karvaisten kaverien seurasta, sillä hyvää tekee tutustua kaikenlaisiin otuksiin ja mukavaa on myöhemminkin monenlaisessa menossa omansa kanssa kulkea, kun on koirakieliseen seurustelumenoon nuoresta lähtien tottunut. Näissä mätsäreissä positiivista on myös se, että turkin kunto voi olla monenmoinen, kunhan on vaan puhdas ja takuton (ainakin silleen suurinpiirtein). Kiitos jälleen kerran Makelle ja Eerolle kuvista!

Manta - hyvin jo pönöttää, juostessa pidettiin hetkittäin "vauhdin hurmaa" loikka-askelin




Sissi - sekin pönöttää mainiosti, mutta liikkuessa kiinnosti paljon enemmän kentän hajut kuin eteneminen


 
 
  
 
Tyttöset ovat oikein ihanassa iässä olevia riiviöitä! No okei, hämärästi muistelen, että vähemmän ihastuttavia, jos niitä seuraa päivästä päivään? Höpsis - olen kade, sillä Geeläisten kodeissa touhua taatusti riittää eikä elo käy tylsäksi, sillä aikuisen koiran koko jatkettuna murrosikäisen päällä saa taatusti aikaan kaikenlaista mukavaa (ja hetkittäin erittäin noloa!) tapahtumaa aikaiseksi. Ei hätää, kyllä ne siitä lutviutuvat! Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta näitten hormooni-iän kynnyksellä tohottavien kanssa ja jos ei muuta hyvää seuraa, niin ainakin oma kriteerikynnys monessa asiassa kasvaa! Huumorilla, oveluudella ja säännöllisillä toistoilla sekä rutiineilla mennään vaan jääräpäisesti eteenpäin, tarkoitan tässä siis nimenomaan koiran omistajan periksiantamattomuutta!

Titolla (Raappavuoren Eetvartti) oli omat kommervenkkinsä aikanaan ja näin iloisena 3-vuotias kaveri mennä viuhtoo sienimetsässä ja omistajaperhe taitaa tyytyväinen omaansa olla - kiitokset ja terveiset vaan Salon porukalle!


Minähän pönötän langan tai meilin päässä ja kasvatinomistajien harmaitten hiusten ilmaantuessa kuuntelen sujuvasti harmejanne ja auliisti viisauttani (hah!) jaan, sillä: "Mikään ei ole helpompaa kuin kertoa jollekin toiselle, miten helppoja asiat ovat." Ja jos kokemuksestani huolimatta apua ei tässä päässä ongelmaan tunnu löytyvän, niin haetaan sitten ratkaisua muilta kokeneilta - minua kun ei nolota kysellä. Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja mieluummin jo etukäteen kyselee kuin hakkaa yksin päätä seinään kenties johtaen luottamuspulaan otuksensa kanssa. Minut tuntevat kyllä tietävät, että kanssani voipi ihan asiallisesti keskustella liki asiasta kuin asian vierestäkin, mistä tahansa ja melkoisen sujuvasti! Välillä kyllä raavin tovin päätäni...

 
Elonkorjuusta. Monet ihastelevat äskettäin puituja peltoja likellämme ja ajattelevat niitten olevan mainioita juoksutuspaikkoja koirille. Komealtahan nuo näyttää ja kyllä me niillä joskus liikumme, mutta savimaa tekee sen, että sotkuista puuhaa on lenkitellä pitkin peltoja eikä se viljanjätteen nyppiminenkään parrasta ja koristekarvoista joka hetki kovin innosta. Juoksuttaessakin pitää olla varovainen, sillä korret voivat mennä anturasta läpi - sänki on todella terävää ja etenkin painavalle koiralle riski, toki myös kevyelle, sillä vauhdikkaassa pysähdyksessä sivuluisun kautta jotain saattaa uppoutua ikävästi tassunpohjaan (kokemusta kaverin koiran kautta). Ja jos savipesut, viljanjätteet ja sängen unohtaa, niin ainakin näillä pelloilla liikkuu paljon rusakoita, joten ulkoilu voipi välillä mennä pitkän kaavan mukaan, jos otukset oikein intoutuvat rusakkojen kanssa hippakilpasille. Eikä sekään ole kivaa, jos on sopinut tarkan tapaamisajan jonnekin ja meinaa pikaisesti lenkillä piipahtaa ennen tapaamismenoja...

Upeista ja lämpimistä päivistä olemme taas saaneet nauttia, mutta aamu-uinneilla en enää toviin ole kulkenut, kun yöt allasta kovin viilentävät. Mutta iltaisin olen polskutteluista nauttinut, pitää vaan polskutella rivakasti, ettei kylmä kangista. Syksy tulee joka kesän jälkeen ja se ei minua miellytä, sillä puolestani Suomen suvea voisi jatkaa molemmin suunnin ainakin kuukaudella. Kaunis on kesämme, mutta kovin lyhyt ja niinpä sitä on keinotekoisesti lomasuunnitelmilla jatkettava. Ensi talven lomapaikkaa täytyy vissiin pohtia uusiksi, kun kovin levottomiksi taas Egyptissä heittäytyivät ja erinomaisen aurinkopaikan rauhattomaksi tekivät.

Rauhasta - siitä 1-vuotiaasta naurukyyhkystämme vähän (Allu on edelleen täysissä voimissaan!). Rauhasta on tullut kovin kesy, ei vielä silleen silitettävän kesy, mutta se seuraa joka paikkaan pää vinkeästi kallellaan touhujani seuraten ja kun makuuhuoneeseen käyn huilimaan, se lehahtaa kiireesti sängylle sekaan. Sulavasti solahtanut laumaan ja ruuan perään ihan mahdoton! Ei meillä ilman Rauhaa tarvitse eväästä nauttia, sillä se lehahtaa samantein lautaselle kyselemättä sen lupaa. Koiria touhu vähän ihmetyttää ja Sökö onkin innokas kiipeilemään ruokapöydällä, kun silmä välttää (itse toivon, että höskien perässä eikä ruuanmurujen). Hassuja otuksia! Muutenkin virkeyttä tupaan sain kahden gerbiilin voimin, kun Ville toi lemmikkinsä hoitoon lomansa ajaksi (niitä kissoja en ottanut, jottei liian virkeäksi härdelli mene!). Eikä meillä pihallakaan otuksista (kyykäärmettä ei ole näkynyt) puutetta ole, sillä tuttu fasaanikukko kulkee taas reviiriään ratsaamassa neuvoistani huolimatta aidan pihapuolella, aamuisin olen noukkinut altaasta sammakonpoikia ja uutuutena olemme vihdoin saaneet oravan pihapiiriin! Niitä ei meidän avarissa maisemissa ole näkynytkään ja on siinä koirilla puitten juurella pohtimista, kun likemmin tykkäisivät otukseen tutustua. Yritänkin ne jollain konstilla totuttaa kurrepojan (vai liekö useampiakin, sillä naapurissa oli pesä) olemassaoloon, jotta saa rauhassa siinä puuhastella ja jos ihan vaan silmänruokana säilyisi? Nättihän se on, tuuheahäntäiseksi rotaksi sanovat


Joten eläinrintamalla mukavasti vilkasta ja kun koirat eivät ylety enää luumuja yläoksilta syömään, niin siirtyivät takaisin viinimarjoihin ja karviaisiin - liekö jo käyneitä nuo marjat, kun kovin iltavillejä taas pitkin pihamaata otattavat?









Siinä se Reeti humputtaa autuaana ilman tulevien suunnitelmien huolta, meinaan nääs astuttaa Reetin talven aikana. Se vaan pitää meitä tietämättömänä, milloin juoksujaan pitää. Tämä narttuhuusholli! Yleensä tiedän tarkkaan, milloin narttu juoksee, mutta tuo otti kerran jo Sököstä juoksun kiinni ja oletin nyt Hertan ja Sökön yhtäaikaisten juoksujen taas vauhdittavan Reetinkin hormoonitoimintaa, jolloin se olisi pitänyt juoksunsa juuri nyt ja astutusaika olisi mennyt maaliskuulle, mutta mitään merkkejä ei vielä ole alkamisesta. Elikäs olen varautunut siten, että laskujeni mukaan se taitaa juosta sitten loka-marraskuun aikana, jos aiempaan kiertoon palasi? Oletetaan nyt niin, että astutusajankohta olisi loppusyksystä... Muutosten sattuessa muutetaan sitten suunnitelman ajankohtaa tuonnemmas, sillä voihan tuo aloittaa juoksunsa vaikka jo huomenna ja siinä tapauksessa touhu menee seuraavaan juoksuun. Olikohan tämä yksinkertaisesti selvitetty?

No lyhyesti näin: Raappavuoren H-pentuetta on tulossa talven mittaan (elävien kanssa aina pienellä varauksella!) yhdistelmästä Velvet Dandy's Neapolitan Dynamite ja Raappavuoren Diureetti, luvassa siis jollain kohtaa myös reissua Ruotsiin. Linkki uroksen kasvattajakennelin kotisivuille kohtaan FIGO ja Reetistä tietoa löytyy kotisivuiltamme Sökön esittelyn jälkeen. Infoa niin kotisivuille kuin tännekin laitan tuonnempana ja tarkemmin. Vastaan mielelläni tiedusteluihin suunnitteilla olevasta pentueesta ja meille saa tulla tutustumaan härdelliin!

MH-luonnekuvauksesta kiinnostuneille


 13.10.


MH-luonnekuvaus pidetään Haukkumajalla Maaningalla.



Järj. Kuopion Palvelus- ja seurakoiraharrastajat. Kuvaajat Jorma Kerkkä ja Kai Tarkka. Ilmoittautumiset jäsenille 6.9. mennessä (muut 7.9.-4.10.): Eila Kettunen, 050 597 2920,
eilaeipaskennel.net. Osallistumismaksu jäsenille 70€ / muut 90€. Etusija Suomen Snautserikerho ry:n jäsenillä.




Silmäpeilausta, strategioita ja mukavaa viikonloppua!

Eilen peilattiin Sukoka ry:n järjestämässä joukkoterveystarkastuksessa Raappavuoren Johtotähden ja Jumprahuitin silmät terveiksi. Ruuti ...