Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pakkaspäiviä

Selkeesti myyrä mennyt!

Reeti, Sökö ja Hertta - vähän tarkenivat pönöttää

Hertta hillittynä ja Sökö ihan ominaisella tyylillään

Hertta hillittynä edessä ja Sökö vaihdikkaasti takaa

Sökö - kova tyttö kulkemaan eikä esteet hidasta!

On siellä Sökö!

Reeti ja Hertta jaksavat kummastella Sökön sähäkkyyttä

Hertta ja Sökö - nuorempi vanhempaa haastamassa kisailuun

Sökö ja Hertta kisailemassa

Reeti, Sökö ja Hertta - Reeti ei enää pitkään jaksa istuksia

Sökön ja Mantan hellyyshetkeä

Ah näitä pakkaspäiviä... voisivat jo vähän hellittää, mutta veikkaanpa, että seurauksena saapuvat mahdottomat lumituiskut? Kumpi lie sitten parempi, mutta ainakin näillä aurinkoisilla keleillä saa parempia valokuvia vaikka näpit jäätyykin. Aamulenkit ovat lyhyet ja iltapäivien lämmössä ollaan käyty hieman pidempiä. Tai ei siellä lämmintä ole, mutta kun pistää silmät kiinni ja aurinkoa vasten napottaa uskoen kovasti, niin lämmittäähän se (jahka unohdan jäätyneet näpit ja viimattoman paikan löydän). Sökön kanssa piipahdettiin eilen Mantan luona leikkituokiossa ja ne pelaavat mainiosti yhteen, hauskoja seurattavia neitikoirajuttuineen! Näillä pakkasille onkin etenkin noille nuoremmille keksittävä jotain muutakin puuhaa kuin oman huushollin järjestyksen seuraaminen, ovat muuten aika aktiivisia siinäkin puuhassa ja voipi mennä omatoimiseksikin, jos eivät ehtymätöntä energiaansa riittämiin pääse purkamaan. Itsekin tässä monta hommaa olen ehtinyt laitella jo etukäteen mahdollisimman valmiiksi, jotta synnytyksen lähestyessä voin rauhallisin mielin huilailla vapaahetket (tulevat emät ruukaavat kulkea yöaikaankin erittäin tihentyvään tahtiin ulkona parin viimeisen yön aikana). Reeti voi erinomaisesti, on hyväntuulinen ja makaa tyytyväisenä kainalossani lukutuokioitteni ajan. Mikäpäs se näinä pakkaspäivinä on kaverin kanssa pehkuissa maata toisiaan rapsutellen sekä hellyyttä jakaen! (Reeti kyllä muistaa tassulla tökätä, jos en rapsuta...)


Meillä niitä kavereita samaan pehkuun riittääkin, kun Rauhakin noitten nelijalkaisten lisäksi usein lennähtää siihen lepäänään... Utelias pikkuolento ja jotenkin tämä runo tuli mieleen!

"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia, laatia kunnon nokkimisjärjestyksen,
juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen,
raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."
-Pam Brown-

Tämä loppuviikko viikonloppuineen hurahtaa aika vilkkaissa merkeissä, joten toivottelenpas samalla erinomaista loppuviikkoa ja mukavaa viikonloppua!



Kennelnimi 27 vuotta!

Tänään juhlitaan. Raappavuoren kennelnimi myönnettiin meille Suomen Kennelliitosta tasan 27 vuotta sitten. Jounin kanssa ehdimme olla kimpas...