Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Elmanpäiväterveiset!

Olympialaisia olen ahkerasti seurannut, mutten ole oikein tunnelmaan päässyt, kun ei ennustettua ja odotettua menestystä ihan silleen ole vielä tullut paitsi se hopeamitali lautailuhommassa, onnittelut vaan Ennille, mutta laji on vieläkin minulle vieras ja olen jotenkin noista perinteisemmistä enemmän innostunut. Nuo kisat menee tässä samalla huusholleeratessa ja hiihtäminen on kyllä niin komeannäköistä touhua, jotta mieluusti sitä huolella seuraan, kun itsellä se suksi ei vaan lumessa luista. Viereisellä pellolla olen muutaman suksijan nähnyt ja Sököhän olisi oikein innokas siihen touhuun, mutta saa tyytyä sen lajin kaukoihailuun. Ihmettelen ihmisten hiihtointoa, sillä eihän tuolle pellolle vielä latu-uraa ole ajettu ja sänki loistaa. Olisihan seudulla varmaan kunnon latujakin? No harrastuksensa kullakin ja pääasia, että hauskaa on! Lunta onkin taas satanut lisää, joten talviharrastukset jatkukoon, joskohan ehdin potkukelkan vintiltä ulkoilemaan joku päivä ottaa? Voipi jäädä ottamatta, sillä kosteaa on ja toivonpa totisesti, että kevät on jo orastamassa ihan oikeasti!

Päivät ovat kuluneet tupatunnelmia tuijotellen ja elämän ihmettä ihmetellen! Pääasiani on ReetiEmän huolenpidossa edelleen, mutta toki tuvan muutkin asukit on huolehdittava hyvin, jotta tyytyväinen ja rauhallinen tunnelma tuvassa säilyy. Nautin pitkistä lenkeistä ja peltoleikeistä Hertan ja Sökön kanssa sekä teen hetkittäin innokastakin kodinhuoltoa (välillä saattaa minullekin oikein kunnon siivousinto iskeä ja taivastelinkin tässä kuinka monet kengät ja laukut huushollistamme löytyykään, kun siivosin nääs pari kaappia, joitten alaosat ovat kenkiä täynnä ylähyllyjen kasseja pullistellessa). Kukat taitavat jo kärsiä ylettömästä huomiostani, kun yritän viritellä niitä keväiseen kukoistukseen pimeän kauden jäljiltä ja olen lukenut paljon, tällä hetkellä menossa "Huono Karma", joka onkin mainiota seuraa! Olen myös malttanut nukkua jo kolme yötä omassa sängyssäni makkarissa ja huoletonna? Sänkyvieruskaverini totesi hyvin lakonisesti, jotta on kuulemma ihan sama, nukunko pentulaatikon vieressä vai kauempana, kun olen lahjakseni saanut erinomaiset unenlahjat ja makkariin hänen kuulonsa mukaan laatikon touhut kuuluvat mainiosti. No siihen olen jäävi sanomaan mitään. Onneksi ukkoseni on herkkäunisempi, muttei hänenkään ole yöaikaan tarvinnut minua isosti kylkeen tökkiä (livahutanko muka kuorsausääniä? en usko...) tai lähteä tilannetta laatikkoon tarkastamaan tai Reetiä tarpeille viemään.

Jottei tässä ihan mökkihöperyyttä olla hankkimassa, niin eilen innostuin (lue: maltoin) aamusta kunnon shoppailureissulle ja mukaan tarttui mm. parit uudet juoksuhousut, tarpeeseen narttutaloudessa tulevat! Lähdin oikeasti etsimään itselleni tuoreempaa ulkoiluvermettä, muttei sattunut sopivaa kohdalle... Tulipahan otuksille jotain!


Tuvassa kaikki hyvin ja tässä muutama otos eilisillan tunnelmista. Rauha, meidän vartijakyyhkymme, sillä mikään ei sen silmiltä jää huomiotta, on muuten päntiönään pentulassa. Se kun on kovin kiinnostunut laatikon ihmeistä ja pää kallellaan katselee mönkijäisten menoa, mutta häkkihoitoa on sillekin tulevaisuudessa luvassa, kun pennut jaloilleen pääsevät, jottei vaan hehkeistä höyhenistään joudu luopumaan!

Rauha lempipaikallaan, josko ruokailua jollain lautasella luvassa tai muuta jännää?

Rauha, Allu ja Sökö

Hertta iltalenkin jälkeen

Sökö iltalenkin jälkeen

Pitäähän minun varmaan pennuistakin joku sananen laittaa? Hih! Pennut saavuttivat viime maanantaina "7 päivää"-iän ja punnituksessa totesin kaikkien painon tuplaantuneen syntymäpainosta. Tyytyväisiä ja tukevia kakaroita ovat, joitten pääasialliset toimet rajoittuvat vielä syömiseen ja nukkumiseen. Ryömivät ne kyllä jo vikkelään ympäri laatikkoa, kun emä sinne asettuu ja mainiosti jo aikaa sitten emänsä ylikin tarvittaessa, jos väärälle puolelle ovat eksyneet. Välillä jonkun haukkua? tapailevan (enimmäkseen vielä vinkumisen) äänen kuulen, jos nisää ei tarpeeksi nopsaan löydy tai ovat vähän sakistaan eksyneet. Kuvia tulee harvakseltaan noista napsittua, kun ovat toistaiseksi vielä hieman yksilmeistä sakkia, mutta kunhan jaloilleen ja silmilleen ehtivät, niin varmaan tulee ikuistettua vähän monipuolisempia otoksia! 



Tahtoo tuo aika kullata muistot penturiiviöpakkauksista ja jottei kenellekään tule mieleen näitä viattomalta näyttäviä ihmeitämme katsoen tai oman nykyisellään hyvinkäyttäytyvän ja tyynen tyttötriomme tuntien, että koiranpennun kasvaminen aikuisikään on ihan "vasemman käden" hommaa, niin muistukseksi vielä kehityskaari ennen tasaista aikuisikää luovutusiästä lähtien!

Koiranpennun kehitys luovutusiästä eteenpäin:
- 7-8 viikon ikäisenä pentu yleisimmin siirtyy uuteen kotiin, jossa sitä tulee edelleen hoivata ja suojella. Opetellaan yhteistä touhua arkeen ja uuden lauman sääntöjä leikin varjolla!
- 7-12 viikon ikäisenä pennun on totuttava kaikkiin niihin asioihin, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan, eritoten niitä positiivisia kokomuksia kerryttäen (turvallisuus!), huonoja kokemuksia vältellen (mm. vihaiset koirat). Kuitenkin edeten edelleen pennun ehdoilla ja maalaisjärkeä saa käyttää!
- 5-7 kuukauden ikäisenä pennulla on esimurrosikä, uhmaikä ja oppimisen aikaa (oppiminen siihen, mihin kuuluu reagoida ja mihin ei). On muuten älyttömän helppo neuvoa vierestä!
- 9-15 kuukauden ikäisenä pennulla on murrosikä, joka voi olla hyvinkin hankalaa aikaa (vrt. ihmislapsi). Tällöin koira hylkää pentuajan asioita ja oppii aikuisen tavoille. Koira kokeilee säännöllisesti, mitkä ovat uudet säännöt vaikkei rutiineissa mikään oikeasti muutu. Tämä on koiran elämässä tärkeä vaihe, nyt on myös mahdollisuus paikata mahdollisia pentuajan virheitä. Murrosikäisen koiran keskittyminen on vaikeata (tottelevaisuusliikkeet ym. voi jättää kokonaan tällä kaudella pois). Laumasuhteet vahvistuvat tässä kohtaa, joten koko perheen kesken pidetään kiinni tiukasti yhteisistä säännöistä. Ihmisiltä tähän vaiheeseen erityisesti tarvitaan napakkuutta, johdonmukaisuutta ja rajojen painottamista unohtamatta huumorintajua sekä hetkittäisiä hellyyshetkiä! Ne asiat, mitkä tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta, vaikuttavat koiran tulevaisuuteen, mutta murrosiän jälkeen koiralla on taas halu oppia. Onneksi!

Ja jottei totuus unohtuisi, niin kahden vuoden iässä koiralla on vielä uusi murrosikä, jonka jälkeen koira on ns. "valmis" kaveri. Koiran viettirakenne on kypsynyt ja nyt voi vähän huokaista sekä olettaa, että suurin homma omansa kanssa on tehty tulevaa varten ja kaverista on muodostunut likimailleen isäntänsä jatke. Tottakai muistutellen opittuja taitoja jatketaan treenailua myös aikuisten koirien kanssa jo ihan aivojumppaa ja iloa molemmille tuottaen.

Omassa takaraivossani jo kuplahtelee pisuhöskä-savotat (pelkkää alustanvaihtoa täälä hetkellä), vaativat ääniharjoitukset pentujen taholta aamuviidestä lähtien (vielä ei kuulu kuin tuhinaa, mutta myöhemmin kaiken on tapahduttava heti, kun herää ja meillähän herätään aikaisin!), terävät hampaat (voisiko niitten tuloa jotenkin viivyttää vasta luovutusiän jälkeen puhkeaviksi?), jatkuva sähellys ja meno, mutta siitähän minä tykkään ja hauskaa, erittäin antoisaa aikaa on luvassa! 

Näinpäs tuli näppäistyä aamuvarhain tällainen raportti suoraan laatikosta! Näin ne nukkuvat ja kuvan värjäsin mustavalkoiseksi, kun oli vähän roiskeita yön jäljiltä (en hallitse sitä kumittamista tai muitakaan kuvankäsittelyn hienouksia, mutta värit taidan!) - kaikki hyvin ja tasaista sakkia. Lähden pellolle pyrstöjumppalenkille Hertan ja Sökön kanssa, emä nauttikoon rauhassa kymmeniköstä!




 





Kennelnimi 27 vuotta!

Tänään juhlitaan. Raappavuoren kennelnimi myönnettiin meille Suomen Kennelliitosta tasan 27 vuotta sitten. Jounin kanssa ehdimme olla kimpas...