Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sujuvaa sunnuntaita!

Sydämellisesti! Pennut 5 vrk ennen pehkujen vaihtoa asettuneet näin!

Tuli vielä viime yö nukuttua pentulaatikon vieressä, mutta taidan luovuttaa paikkani, sillä minusta ei ole siellä niin mitään hyötyä. Kaikki vaan sujuu niin mainiosti omalla painollaan ja makkariimme kuulemma kuuluu aivan hyvin, jos siellä jotain ääntä on. Joskus moni asia tapahtuu ihan äänettömästi (sekä huomaamatta) vaikka valvoen vieressä alati päivystäisi, joten jokohan ensi yönä maltan omaan sänkyyn kömpiä, sillä toisekseen Reeti pakkautuu yöaikaan välillä viereen ja se patja on kovin kapea kahdelle... Tuumaanpas tuota illalla uudestaan!

Rauha ja Allu aamutuimaan, onpahan Rauha jo liihotellut uteliaana pentulassakin... 

Aamupuuhailussa on tullut leikattua 180 koiranpennunkynttä, 16 kyyhkynkynttä ja 54 aikuisen koirankynttä. Innostuin puuhasta sitten niin paljon, että leikkelin jälleen omatkin kynteni - omituista pitää lyhyitä kynsiä, mutta naputtelu sujuu jo tosi hyvin! Pentujen kynnenleikkuu sujui mukavasti niitten nukkuessa sylissäni (housut kyllä meni vaihtoon, kun pari päätti lirauttaa sellaiset lämpimät siinä samalla) ja takaraivoon nousikin jo se muisto muutaman tovin kuluttua näissä puuhissa, kun eivät sitten millään tahtoisi kynsistään luopua ja lämpimästi muistelen, että mielenkiintoisia, erittäin luonteikkaita hetkiä on siinä touhussa tuonnempana luvassa  - välillä verta, hikeä ja kyyneleitäkin, mutta lämpimiähän nekin ovat! Samalla totesin niitten olevan taas kerran erittäin täydellisiä aina pikkuvarpaitaan myöten eikä viime yön painajainen ollut enne, sillä sukupuolijakaumakin oli pysynyt ennallaan! Rauha oli hankalin pedikyyrattava, sillä pyyhkeen sisällehän se on vangittava vielä toistaiseksi toimenpiteisiin, nuori ja huima kun on eikä se oikein viihdy siellä pyyhkeessä ja toisaalta pelkään rutistavani sen tainnoksiin... No ei taintunut tälläkään kertaa.

Samaa kuvakulma, ikää 6 vrk - vähän tylsiä kuvattavia, mutta mainioita seurattavia!

Kuvia lisäilen sopivan sattuessa kotisivujeni Kuvat-kansioon, samankaltaisia mötkylöitä ovat vielä pitkän aikaa! Mötkylät saavuttivat tänään kuuden vuorokauden iän ja kaikki ovat edelleen tyytyväisiä ja napakoita. Reetiltä näyttää maitoa riittävän ihan suihkutteluun asti ja se on rauhallinen sekä taitava emä pentujensa kanssa (snautsereitten oikeasti pitäisikin olla ja kaiken sujua ihan omalla painollaan!). Seurustelun tarve sillä on lisääntynyt, sillä se tulee mielellään hetkittäin sohvalle rapsuteltavaksi tai etenkin ruoka-aikoinamme keittiön puolelle hääräämään. Nuo imettäväiset! Jatkuvasti jotain mielitekoja tai etuoikeuksia kyselemässä. Pentulassa ei siis suuremmin huolta (koputan puuta!) ja koko härdelli voi erinomaisesti! No joo, jotta jotain säpäkkyyttä saatiin näihinkin päiviin, niin Sökö aloitti juoksunsa. On muuten fiksu otus, kun hoksasi tähdätä tähän aikaan, sillä menee noitten emä-pentu-roiskeitten kanssa senkin juoksuroiskeet samaan siivoukseen. Jouni lähti Hertan ja Sökön kanssa lenkille, jotta pääsen tarttumaan näihin tupahommiin ihan kaikessa rauhassa. Enimmät tupatouhut onkin jo tehty, joten istahdin kirjoittamaan tätä, sillä ulkoilu ei tänään heti aamusta houkuttanut, plussa-asteita on 3, keli tosi vetinen ja hieman tuulinenkin. Ehdin ulkoilemaan myöhemminkin, sillä näkyy mukavasti selkiintyvän, aurinkokin pilkahtaa tällä hetkellä!

No tähän värikuvaakin ja myyrämäisiltä näyttävät!

No eipä tässä muutaman päivän sisään erikoisempaa ole mieleen juolahtanut. Muutaman viikon päästä alkaakin mukava sosiaalinen vaihe pentusillekin, kun pennunihailijat (niin kyselijät kuin tuttavapiirikin) pääsevät kympin sakkiin tutustumaan ja sen tiedän, että ihanan vilkasta tuvassa tulee olemaan, joten nautinpas vielä tovin rauhallisemmista hetkistä ja vähän noista olympialaisistakin. Suomalaisten menestys ei vaan vielä ole oikein innostanut, mutta josko kisojen edetessä johonkin kisahuumaan ehtisi. Lähestyyhän ne Salpauselän kisatkin ja kevät kohisten!

Pennut täyttävät huomenna viikon ja emä seurustelee hetkittäin jo sohvalla kisoja? seuraten parta vähän tötteröllä... Tunnelmalliset terkut vaan!



Näihin kisamitaliodotustunnelmiin päätän ja pläjäytänpäs jutun Koiranpennun sosiaalistamisesta, kirjoittajana eläinlääkäri Petri Backlund

"Koiranpennun sosiaalistaminen ja herkkyyskaudet: Koiran myöhempään stressinsietokykyyn, sosiaalisuuteen ja jopa oppimiskykyyn vaikuttaa suuresti se, mitä pentu on kokenut kasvattajan luona ennen luovutusikää. Pentu ei saisi kasvaa liian virikkeettömässä ympäristössä, koska muuten sen on vaikea sopeutua asuinympäristönsä outoihin ääniin, ihmisiin ja muihin koiriin. Huonosti sosiaalistuneen koiran kanssa on vaikeaa elää kaupunkiympäristössä, jossa koira joutuu kohtaamaan mitä ihmeellisimpiä ärsykkeitä päivittäin. Koiranpennun tulee oppia pennun hyväksymään erilaisia ääniä, tapahtumia, koiria, ihmisiä ja ennen kaikkea yksinoloa. 

Vastasyntyneen ajanjakso (viikot 1-2): Koiranpennut syntyvät hermostollisesti heikosti kehittyneinä ja ensimmäisten kahden viikon aikana ne ovat sokeita ja kuuroja. Näiden kahden ensimmäisen elinviikon aikana pentu tarvitsee lähinnä lämpöä, ravintoa ja emon hoivaa. Tänä ajanjaksona pentujen kannattaa antaa olla rauhassa emonsa seurassa, sillä vierailevat ihmiset saattavat tehdä emon levottomaksi.

Siirtymävaiheen ajanjakso (viikko 3): Pentujen seuraavaa kehitysvaihetta kutsutaan siirtymävaiheeksi. Kahden ja neljän viikon iän välillä pentujen aistit kehittyvät nopeasti, ja tässä ikävaiheessa ne hyötyvät virikkeisestä ympäristöstä. Tutkimuksissa on todettu, että siirtymävaiheessa pienelle stressille altistuneet pennut ovat aikuisina elinvoimaisempia ja sopeutuvaisempia kuin ilman pientä stressiä kasvaneet. Sopivia ympäristövirikkeitä siirtymävaiheessa oleville pennuille ovat monet tavallisen kodin ärsykkeet: valojen sytyttäminen ja sammuttelu, erilaiset lattiapinnat, kynnykset, lämpötilanvaihtelut ja eri-ikäisten ihmisten käsiteltävänä oleminen. Lapsia pitää opastaa pennun turvalliseen käsittelyyn. Ennen viiden viikon ikää koiranpentu tutkii ympäristöään melko ennakkoluulottomasti ja toipuu säikähdyksistä nopeasti. Aistien ja hermoston stimuloinnin lisäksi ympäristön ärsykkeet totuttavat pentua nyt myös kaikkeen siihen, mitä se tulee kohtaamaan elämässään. Jos pennun on tarkoitus asua sisällä kotikoirana, olisi hyvä että se tottuisi jo kasvattajan luona tiskien kilinään, ohi kulkeviin ihmisiin, toisiin lemmikkieläimiin, lapsiin ja niin edespäin.

Sosiaalistumisen ajanjakso (viikot 4-12): Seuraava tärkeä herkkyyskausi pennun elämässä on sosiaalistumisen ajanjakso. Pentu on opetellut sosiaalisia taitoja jo emonsa ja sisarustensa kanssa, ja se saa jatkaa sisarustensa kanssa leikkimistä vielä ainakin seitsenviikkoiseksi, joka on Suomessa koiranpennun varhaisin sallittu luovutusikä. Noin viiden viikon iästä eteenpäin pentu kiinnittää entistä tarkemmin huomiota ihmiseen. Pennut lähestyvät mielellään ihmistä ja tätä pentujen kasvavaa uteliaisuutta on syytä käyttää hyväksi tutustuttamalla pennut käsittelylle, lyhyisiin automatkoihin (parin minuutin ajomatkoihin), pölynimurointimeteliin ja muille ihmisiin liittyviin outoihin tapahtumiin. Sosiaalistumiskauden edetessä pennuista tulee usein epävarmempia uusien asioiden suhteen, eivätkä ne toivu säikähdyksistä niin nopeasti kuin ennen viiden viikon ikää. Siksi uusien voimakkaiden kokemuksien esittelyssä tulisi käyttää harkintaa, sillä voimakkaat negatiiviset muistot voivat jäädä koiran mieleen koko loppuiäksi. Pentujen itsehillinnän harjoittelu on alkanut hampaiden puhjettua kolmen viikon iässä, kun pennut oppivat toistensa reaktioista hillitsemään puruvoimaansa. Toinen tärkeä oppitunti on se, kun emo vähitellen vieroittaa pennut imetyksestä. Se, kuinka pitkään emo haluaa imettää pentujaan, vaihtelee roduittain ja yksilöittäin, mutta useimmiten viiden viikon ikään mennessä emo on jo merkittävästi vähentänyt imettämistä. Emon käytöksen ansiosta pentu oppii hyväksymään sen, että joskus sitä estetään tekemästä mitä se haluaisi. Ihminen jatkaa emon aloittamaa työtä kieltämällä pentua esimerkiksi järsimästä huonekaluja.

Lopuksi : Varhaiskokemusten ajoitus ja laatu ovat ratkaisevan tärkeitä pennun tasapainoisen kehityksen kannalta ja tämän vuoksi suosittelen koiranpennun hankkimista kasvattajalta, joka huolehtii pentujen henkisestä kehityksestä yhtä hyvin kuin fyysisestä. Näin saat itsellesi oppimishaluisen, ihmiseen leimautuneen pennun, ja tuet samalla vastuullista koirankasvatusta."


 

Silmäpeilausta, strategioita ja mukavaa viikonloppua!

Eilen peilattiin Sukoka ry:n järjestämässä joukkoterveystarkastuksessa Raappavuoren Johtotähden ja Jumprahuitin silmät terveiksi. Ruuti ...