Lämpimät terveiset Turkista!

Vietimme Jounin kanssa kahden viikon loman Turkin Alanyassa ihan perinteiseen malliin ja samalla vilahti niin pääsiäisen kuin vapunkin riennot vähän toisella meiningillä, mutta hulinaa riitti tuollakin liikkuessa. Laitoin viime kirjoitukseen, että Kyöpelinvuorelle noitumaan, joten ei pahasti vikaan mennyt, sillä Koolla alkoi tämäkin kohouma lentäessämme pääsiäislauantaina Kale-kukkulan juurelle ja sielläkin maisemia taas katsomassa kävimme - ei kuitenkaan tarvinnut noitua, sillä kauniita maisemia olivat tälläkin kerralla. Enimmäkseen aika kului rannalla äksäasennossa maaten ihan vaan nautiskellen auringosta ja merestä, jossa suolauduimmekin kunnolla kesää varten. Pari päivää kului vuorilla toisenlaisia maisemia ihastellen ja eilisiltana palasimme kotiin.

Suuret kiitokset kotimiehille, sillä taas saimme rauhallisin mielin lomaamme viettää ja niin koirat kuin kyyhkytkin näyttävät oikein lomailleilta nekin. Arkisiin aherruksiin taas palaillaan ja kuvia räppäsin reissusta ihan huolella (osan laitan tämän kirjoituksen mukaan ja lisää löytyy kotisivujemme Kuvat-kansiosta Matkoilta-kohdasta). Nauttikaa kuvista, joita on napsittu vähän sieltä sun täältä ja osa maisemasta on tullut ikuistettua vuosien mittaan usempaankin kerran, mutta en jaksa nyt plarata, mitä olen aiemmin ikuistanut... Jätehuoltoastiat siellä ovat kuvattavan kauniita ja kulkukoiria kulkee edelleen, mutta mukavaa sakkia ovat, sillä jotenkin katoavat ne kiukkuisimmat joukosta pois (hyvä niin, ettei tarvitse pelätä puremia). Tuolla käydessä on muuten hetkittäin ihan "cesarmillamainen" olo lenkillä taapertaessaan, kun parhaimmillaan kymmenkunta koiraa kulkee mukana sopuisasti touhuillen keskenään ja lukevat toistensa pieniä eleitä erittäin hyvin kuten muuten ohikulkevien ihmistenkin mielialoja. Meillä Suomessa taisi mennä pari vuosikymmentä sitten jotain vikaan, kun oikein huolella aloimme otuksiamme hihnoittamaan ja koiratapahtumissa häkittämään kieltäen samalla monet oppimistilanteet käytöksessä? Tai vaan siihen hihnaan  tukeutuen? Eihän kukaan tai mikään ilman kokemuksia mitään opi? Entisaikaan koirat tulivat paremmin toimeen keskenään, kun puhuivat kylänraitilla koirakieltä keskenään, oppivat siinä sivussa ihmistäkin paremmin miellyttämään (ei ne tyhmiä ole!) ja äreimmät meilläkin ilman sen suurempaa meteliä vaan karsittiin pois. No se taas niistä mietteistäni, mutta ongelmaa voipi kehitellä suuntaan jos toiseenkin, jos sitä koira- ja ihmissosiaalisuutta ei vaalita. Kuitenkin me ihmiset vaadimme koiralta nykyään erittäin sosiaalista henkeä ja yhteiskunnan monivivahteisen toiminnan sietämistä? Vähän silleen ristiriitaista.

No nyt on lomat toistaiseksi lusittu, Pennalantie on saanut lomamme aikana katuvalot jo käyttöön (ensi syksynä ei pimeässä tarvitse harhailla), Rauha muuttui Rundiksi ihan kieliopillisten käytäntöjen syistä (Ota Rauhallisesti, Mennään Rauhassa....) ja eipä muuta kuin touhukasta toukokuuta!