Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Ihanat kelit!

"Tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäsi on päiviä,
vaan kuinka paljon päivissäsi on elämää!"

Kurko valmiina iltaa varten,
kuva Nea Ahtola

Onnea on ihanat kevätkelit ja hauska seura, kiitos ystävät!

Näissä kuvissa Hopo, Sepe, Akka ja Ässä Saaren kurvasivat eilen yhä lumisissa maisemissa. Luntahan näille kulmille talven mittaan kertyi turhankin paljon eikä se ihan hetkessä lämmöstä huolimatta varjossa sula. 

Näette parroista, syödäänkö Pennalassa (akat) vai Saaressa (uroot) runsain mitoin fasaaninpaskaa :P









Meidän upea järvimaisemamme :P
Kirkuvat lokit eivät osuneet kuvaan

Nean ja Villen jo kohta kuivat pellot

Moni odottelee, että milloin FI MVA FinnSieger Raappavuoren Näköharha pääsee FI MVA Tallgårdan Ezion kanssa treffeille. Ne tulevat kyllä tiukasti tutustumaan, kunhan aika on 💞 Narttujen juoksuajat voivat vaihdella kalenterimerkinnöistämme huolimatta jopa kolmekin kuukautta. Joten maltetaan vartoa. 

Pentusuunnitelmat kesälle 2024 tässä linkissä

Nyt on tämän päivän työt tehtynä ja lähden ihailemaan kevään ripeää etenemistä linnunsirkuksen kaikuessa korvissa. Sumuista on, mutta ainakin joutsenet, kurjet ja hanhet liihottelevat mielestäni paljon enemmän sumuisessa kelissä kuin ihan täydessä auringonpaisteessa. Niillä kun ei ole aurinkolaseja.

On ihanaa asua maalla ja yhden suurimman muuttolintureitin varrella. 

Harakoita ja variksia kulmilla tulee selkeesti pesimään paljon, sillä ne noukkivat isot kasat koirankarvoja nokkiinsa kilpaillen varpusten kanssa pihaltamme. Toki noita pikkulintujakin on runsaasti, mutta niiden sirkutus tahtoo hukkua rääkyvä-äänisten alle. Pahimmat aamuherätysten tekijät eli fasaanit kyhäävät vaan hätäisesti sellaisen heinäkasan maahan ja niitähän täällä piisaa. Heinää ja fasaaneja molempia. Fasaanin maahan rojautettua munakasoja on jokunen silloin tällöin löytynyt pihaltammekin. Kovin kesyiksi ovat tulleet koirien kanssa :D 

Oma lukunsa ovat kyykäärmeet, joita olenkin jo tavannut päivää paistattelemassa. Joku muistanee, kun kyyrouva antoi Akalle poskipusun? Jollei, niin siitä on tarinaa tässä linkissä: Raappavuoren kennel: Kennelnimi 29 vuotta ja kyyn poskipusu 

Muistakaa, että luonnoneläimillä on lisääntymispuuhat paraikaa meneillään!

Täällä on ainakin rusakoita ja kauriita ympäristö täynnään muiden paljon pienempien otusten lisäksi.  Akat ei silleen jahtaa noita isompia, koska se ei ole sallittua, mutta aina on tottelevaisenkin koiran kanssa se 5 %:n epävarmuus muistettava. Ja mistäkö tiedän, että on niitä meillä näkymättömiä pienempiäkin otuksia olemassa? Siitä, että akat ruukaavat sukeltaa vähän väliä turvalleen jonkin myyrän, hiiren tai rotan perässä ojaan. Saaturan rottakoirat, että niillä onkin urheilujen jälkeen naamat kuraiset fasaaninpaskan lisäksi. Enkä kiellä niitä tekemästä rottakoiran tehtäviä lenkeillä, jotta muistavat työnsä myös pihassa. Ovat noudattaneet sitä myös kerran sisällä myyrän perässä.

Lumesta ei ole isosti muuta mukavaa sanottavaa ollut kuin että tupa oli hetki sitten paljon hiekattomampi ja paremman tuoksuinen.

Mukavaa kevään edistymisen seurantaa ja illalla ohjelmassa on tietysti Pelicansin peli!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jälkipäivää ja trimmauskurssia

Kevät palasi takaisin ja koiranpäivä on selkeesti ihan joka päivä 💖 Eivätkä vierivät kivet sammaloidu vaan päivät ovat täynnä mainiota meno...