Ah, ihanan viileä syksyinen sää... Pöh, liikaa vaatteitten kanssa seikkailua ihan jo pelkkää aamuista postinhakureissua varten, mutta eiköhän tähän taas totu ja vauhdilla kohti talvea mennään!
Näin eilen MantaGasoliinaa (erikoistunut pöytäkiipeilyyn) ja siinä tarinoidessamme sekä muitten geeläisten juttuja lukiessa/kuunnellessa tästä taitaa tulla murrosikäisen koiran lohtu?kirjoitus. Miten niin lohtu! No sen vuoksi, että snautseri ei ole ihan niin ylettyvä (poikkeuksia lukuunottamatta) kuin aiemmat otukseni ja mielikuvissani pystyn aika hyvin näkemään (lämpimiin muistoihin tukeutuen), millaista se meno olikaan murkkuikäisen kanssa. Ja tuli kokeiltua pariin otteeseen myös kahta huimaa yhtäaikaa, sillä pieneksi jäi Riken ja Lindan ikäero (2 v.) ja vielä pienemmäksi Urpon ja Reetin (1v.) - hauskaa oli kahden huiman kanssa, mutten kyllä silleen suosittele kovin pientä ikäeroa...
 |
| Reeti edellä ja Urpo perässä |
"Murrosikäinen koira on hyvin usein yksi iso ongelma, joka testaa omistajansa hermoa tasaisin väliajoin (eli jatkuvasti) tottelemattomuudellaan. Käskyt, jotka pentuna toteutettiin mukisematta, kaikuvat nyt kuuroille korville. Hihnan toisessa päässä hypitään tasajalkaa ja revitään hiuksia päästä, ja ihmetellään, miksi se koira nyt alkoi “tahallaan” kiukutella. Syy on yksinkertainen. Pennun pitää tehdä niin kuin johtaja sanoo, se on sen elinehto. Murrosikäinen koira alkaa itsenäistyä, ja se esittää ensimmäistä kertaa eläessään omistajalleen kysymyksen “miksi?”. Kysymys on aivan järkevä – miksi sen pitäisikään tulla omistajansa luokse, kun vastakkaisessa suunnassa on hyviä hajuja ja paljon kivaa tekemistä? Vastaus on yhtä yksinkertainen kuin selityskin; Siksi, että omistaja tarjoaa koiralleen jotain parempaa ja kivempaa kuin mitkään muut asiat maailmassa – eikä koira sitä paitsi pääse muiden mukavuuksien luokse, ennen kuin se on toteuttanut vaaditun toiminnon. Tässä vaiheessa omistajalta vaaditaan rautaista johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa – ominaisuuksia, jotka ovat mittaamattoman arvokkaita kaikessa kouluttamisessa." (Tämä teksti kopioitu sivuilta
http://training.defines.us/)
Harmittaa niin vietävästi se kuvablogin katoaminen. Monet teistä ennättivät lukea edellistä blogiani (kirjoituksia vuodesta 2007 asti), jossa kertoilin etenkin Urpon (myös Reetin ja Sökön, kun ei nuokaan ihan syntymästään osanneet aina niin kuuliaisesti käyttäytyä) edesottamuksista, kun sattui olemaan ajankohtaista ja samalla tuli verestettyä muistoja aiempienkin isojen tekemisistä. Voi hyvänen aika, että niitä muistoja olisikin tarinoitava, mutta tästä tulee lyhyt kirjoitus ja uskokaa vaan, että vertaistukea löytyy. Huumori niissä auttaa selviämään ja onneksi perheemme on myös kauttaaltaan tottunut, että tavarat eivät ole ikuisia ja monesti alkujärkytyksen jälkeen näille tuunaustapahtumille on vaan naurettu? (joskus siinä alkujärkytyksessä on mennyt kyllä vähän pidempäänkin...)
Niin särkyvää voi olla kaukosäätimet ja puhelimet koiran niihin tutustuessa, että meilläkin on noita uusittu monin kappalein. Lasit ovat menneet niin mersun tuulilasista (Rikke pamautti päänsä täysiä siihen, kun istui ensin nätisti apukuskin jaloissa) tuulikaapin väliovea (Urpo ei tykännyt jäädä yksin kotiin ja päätti mennä ovien läpi) myöten ja se vesisänkykin räjähti, kun sinne oli herätyskelloista osat jääneet hankautumaan. Sautsereitten pienimuotoinen sohvankulman järsiminen ei ole kovin järkyttänyt, sillä olen aikanaan löytänyt osan olkkarinkalustostani ihan pihalta totaalisesti tuunattuna, kun meillä on ollut näitä näppäriä lukkoseppiäkin, joilta ei mikään tavara tallessa pysynyt, sillä kulkivat ovista mennen tullen, miten tykkäsivät. Kulkivat silleen ulos (Rikke ja Riina), että pakkaskeleillä ei aina ollut kovin lämmin kotiintulo, kun olivat jättäneet ovet päiväksi auki (ei tullut opetettua sitä sulkemista). Se oli aika kauheaa, kun koskaan ei tiennyt, mikä huone oli vuorossa tai se, että Rikke aikanaan oli vienyt koko 7-päisen pentulauman syömään ruokasäkeistä suoraan varastohuoneeseen (oli muuten paksua porukkaa, kun kuivamuonanappulat ehtivät mahoissa turpoamaan). Elikä lyhyesti: mitä isompi otus on kyseessä, sitä isompaa jälkeä syntyy, yltävät korkealta ja vankoin leuoin. Lohduttaneeko sitten...
Ekassa kuvassa Riina Hertan kanssa, toisessa Urpo ja Reeti. Uskokaa, että vauhtia riitti aikanaankin!
Kyllähän snautserikin tykkää tuunata tietyssä ikävaiheessa. Kaikki koirat tykkäävät. Joillakin se on sellaista pientä ja hillittyä. Meilläkin muistelen Sökön paneutuneen enempi kauneudenhoitoalan tavaroihin kynsiviiloista ja hammasharjoista alkaen, mutta onpa tuo muotoillut aikanaan useamman makkarimatonkin uusiin kuvioihin hampaillaan. Sökön veljistä kaksi oli kovia remonttimiehiä ja tuunasivat asunnoistaan tapetit sekä lattiamatot (ne rakennukseen kuuluvat) uuteen kuosiin. Jotta kyllä ne snautseritkin, mutta tässä nyt sen isommin taida tohtia muistella...
Ja se äänekkyys. Monesti hormoonivaiheessa tykkäävät ilmoitella itsestään enempi ja haluan uskoa kovasti, että vaan lajitovereilleen eikä niinkään ahdistusten vuoksi. Olen asunut Lissun kanssa kerrostalossa ja vain kerran on soitettu perään. Lissun hormoonimyllerryksen aiheuttama ulvominen ja haukunta kuuluivat aivan selvästi kuudennesta kerroksesta kauas parkkipaikalle asti. Eikä se naapuri sen jälkeen soittanut perääni työpaikalle. Liekö kuunnellut kohtuuäänekästä keskusteluani Lissun kanssa vai oliko näin, että se kerta sille otukselle riitti?
Ja kyllä. Kaikissa huonekaluissa meillä taitaa olla hampaanjälkiä, mutta aika aikansa kutakin ja ainahan se on mukavaa mennä uutta tarvittaessa ostamaan. Jouni vaan tuumasi sohvastamme, jota kovasti olen uusimassa, että tällä kertaa siinä istutaan niin kauan kunnes jouset takapuolta alkavat painamaan... Edellinen muuten uusittiin sen vuoksi, että Emmi, iäkäs kääpiövillakoira kaivoi siihen isot kolot (kyllä niistä pienistä ja vanhoistakin voipi intoa vielä riittää ja juu, meillä on asunut myös laumanjatkeena eläkepäiviään viettänyt pirteä pikkuotus). Niin taitaa olla kaiken muunkin uusimisen kanssa, että entiset pidetään niin kauan kuin vaan toiminnassa jaksavat jotenkin palvella.
Lenkeilläkään sen murrosikäisen kanssa ei aina mene ihan mallikkaasti, mutta tuleepahan lapaluut irroiteltua huolella ja kanssaihmisiin tutustuttua? Yrittäkää vaan nyt olla paljon mielenkiintoisempia tapauksia kuin se iso maailma - hah, tsemppiä! Edelleen peräänkuulutan napakkuutta, johdonmukaisuutta ja periksiantamattomuutta asenteella. Toisekseen pitkillä kuntolenkeillä SE koira vaan nostaa kuntoisuuttaan (olisipa tuon minullekin joku aikanaan kertonut, kun fillarilla innoissani tahkosin pitkät lenkit ennen työpäivää) ja jaksaa taas tuunata enempi, joten tässä vaiheessa suositten enemmän paneutumista kontaktiharjoituksiin sekä aivotyöskentelyä mm. tottiksen, jälkihommien, temppupelien kautta.
Lyhyesti tuli juttua kirjoitettua, mutta aina saa ottaa yhteyttä, kun joku asia rassaa - enköhän minä jotenkin voi tilanteeseen samaistua ja ehkä vinkkiäkin jakaa. Kyllä niistä murrosikäisistä mainiot otukset kasvaa ja jonkun vuoden päästä voi olla, että sitä menevämpääkin aikaa kaipaatte. Meillä on nyt silleen seesteistä aikaa koirapuolella, mutta jospahan tässä taas jotain kehittyisi.
Laitan tähän kopioidun tekstin kennelliiton koiranomistajan peruskurssista vielä mielenvirkistykseksi, koko kurssi
tässä. Eikä sen lukeminen alusta loppuun tee pahaa konkareillekaan. Monia neuvoja tulette saamaan, nettikin googlettamalla niitä täynnä - poimikaa niistä ne teille sopivimmat. Toisilla se murrosikä vaan heittelee vankemmin kuin toisilla ja taas kerran vertaisin lastenkasvatukseen... Lupsakkaa lokakuuta!
"Murrosikä
7-10 kuukauden iässä koira tulee murrosikään. Koirien murrosikä on joillekin pennulle henkisesti yhtä raskasta aikaa kuin murrosikä ihmisellekin. Hormonit saattavat sekoittaa koiran päätä, ja sen käytös voi muuttua suurestikin. Hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen voivat vaikuttaa alentavasti koiran keskittymiskykyyn. Siksi tärkeät taidot kuten luoksetulo ja hihnassa käveleminen kannattaa opettaa jo ennen sitä. Tavaroiden pureskelu ja tuhoaminen saattavat alkaa uudelleen, sillä koiran tekemisen tarve on suurimmillaan murrosiässä. Ellei nuorelle koiralle tarjota riittävästi puuhaa, se keksii sitä takuulla itse.
Murrosikäinen koira voi käyttäytyä pelokkaasti tilanteissa, joihin se on aiemmin suhtautunut normaalisti. Esimerkiksi tuulessa huojuva kyltti tai omituisesti pukeutunut ihminen saa sen reagoimaan vahvasti. Se voi sännätä pakoon tai haukkua pelkonsa kohteelle. ”Mörköikä” kuuluu kuitenkin koiran normaaliin kehitykseen.
Omistajan tehtävänä on olla tukena koiralle, mutta koiran pelkoa ei saa vahvistaa kiinnittämällä asiaan turhaa huomiota. Jos koiraa vain hieman jännittää, se tottuu, kun tilanteessa vain ollaan. Mutta jos koira selvästi pelkää, se voi tottumisen sijaan oppia pysyvästi pelkäämään kyseistä asiaa. Voimakkaasti pelkäävä koira pitääkin aina viedä tilanteesta heti pois. Muutaman päivän levon jälkeen koiraa aletaan asteittain siedättää pelon kohteeseen: aloitetaan niin kaukaa, että koira on rento, ja tilannetta vaikeutetaan vähitellen koiran tottuessa.
Nartuilla ”mörköikä” ilmenee ensimmäisten juoksujen aikoihin ja kestää n. 4 kk ensimmäisestä juoksuajasta eteenpäin. Urokset tulevat sukukypsäksi n.8-9 kk:n iässä. Muutokset urospennun luonteessa eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin narttujen, mutta saattavat uroksilla kestää jopa 18 kk:n ikään. Mörköikään kuuluva liiallinen reagointi jää pois, kun pahin hormonimyllerrys lakkaa.
Useimmat koirat tulevat sukukypsäksi 7-15 kk:n iässä. Sukukypsyyden lähestyessä etenkin urokset alkavat innokkaasti haistella ulkoa löytyviä toisten koirien jättämiä hajuja, ja nuoren koiran mielenkiinto kääntyy sinusta hajuihin ja vastaantuleviin koiriin.
On erittäin tärkeää, että
kontakti koiraan säilyy hajumaailman kiinnostavuudesta huolimatta, joten viisas koiranomistaja opettaakin pennun jo ennen tätä ikää ottamaan pyynnöstä kontaktin omistajaansa. Kun koira on oppinut jo alle puolivuotiaana hyödyllisiä taitoja ja omaksunut niistä tavan toimia, murrosiän suurin mukanaan tuoma koulutushaaste liittyy koiran motivointiin: palkintojen laatua kannattaa tarkistaa niin, että omistajan kanssa puuhailu on ympäristöäkin mielenkiintoisempaa.
Kun pentu alkaa itsenäistyä, se ei aina taivu omistajansa tahtoon vaan koettaa venyttää sille asetettuja rajoja. Murrosikäinen pentu tuntuu joskus unohtaneen kaiken oppimansa. Silloin on erittäin tärkeää, että pentua kohdellaan päättäväisesti mutta rauhallisesti. Pidä huolta siitä, että vain oikein toimiminen on pennulle kannattavaa. Väärän käytöksen voi jättää huomiotta, mutta silloin on ehdottomasti huolehdittava siitä, ettei pentu saavuta käytöksellään mitään. Pennun on tunnettava, että vaikka olet sen
johtaja, olet luotettava ja turvallinen, ja luonasi on mukava olla. Nuorelle koiralle ei kannata yrittää opettaa uusia asioita silloin, kun sen on vaikea keskittyä. Silloin voidaan kerrata opittua ja yrittää entisestään lisätä koiran motivaatiota oikein toimimiseen.
Kun ensimmäisestä uhmaiästä on selvitty ja ensimmäisestä hormonimylläkästä on kulunut aikaa, huomataan koiran tasaantuneen. Vuoden ikäinen koira on jo selvästi rauhoittunut pentuajoista.
Ennen aikuisuutta koiralle tulee usein vielä yksi murroskausi, joka näkyy etenkin käytöksessä toisia koiria kohtaan. Hormonimyllerrys voi saada nuoren koiran käyttäytymään tavalla, jota muut koirat eivät siedä. Nuoret urokset voivat olla turhan kiinnostuneita nartuista.
Hämmentynyt nuori koira voi myös rähähtää toisille koirille pelkkää epävarmuuttaan. Epävarmuus on myös yleisin syy siihen, että koirat murisevat tai yrittävät purra ihmistä. Pelkoon liittyvästä aggressiivisuudesta kerrotaan lisää
täällä.
Aiemmin kaikkien kanssa toimeen tullut koira voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan, mikä voi yllättää omistajan. Omistajan tulee tässä ikävaiheessa panostaa koiran koulutukseen ja pitää huoli siitä, ettei konflikteja pääse sattumaan. Murrosikäiselle koiralle on tärkeää päästä seurustelemaan hyväluontoisten koirien kanssa.
Usein nuoruuden häiriköinti jää pois koiran aikuistuessa, mutta osa koirista ei enää tämän jälkeen halua olla tekemissä vieraiden, etenkään samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Koiran tulee kuitenkin sietää toisia koiria lenkkipoluilla ja kotinsa ulkopuolella, joten hihnakäytökseen kannattaa kiinnittää huomiota."
