Tiineyttä 58 vrk ja tyyneyttä riittää vielä!

Tänä aamuna voisi todeta ihan oikeasti, että Reetin tiineys alkaa olla oikeasti loppusuorallaan! Vielä se pirteästi aamulenkille lähti ja jopa laukatenkin jaksoi osan matkaa humputtaa - reipas tyttö, mutta saa kerätä jo voimia tulevaa varten enkä käyttänyt sitä kuin pienen tarpeilumatkan ja toin takaisin lepäämään, jotta kahden muun kanssa pääsin nauttimaan kunnon ulkoilusta. Reetin 58 tiineysvuorokausiaamu

Haikein mielin hyvästelimme ChiliGertruden, joka trimmauskurssilta hyvät eväät matkaan saatuaan muutti nyt lopullisesti Saksaan. Ihastuttava nuori neito erittäin mukavine omistajineen ja tässä lähtiäiskuva Chilistä Marlen-omistajan kanssa sekä Chilin ja PiiruGuineveren leikkitouhusta trimmauskurssin yhteydessä (Piiru kuvissa osittain nypittynä ja Mirkka on varmaan ehtinyt hoitaa homman kokonaan)  

Marlen laittoi jo aamutuimaan terveiset, että lento- sekä automatka sujui hyvin ja perillä olivat olleet myöhään illalla. Matkaväsymystä Chilissä ei kuulemma näy ja tässä Chili Marlenin vanhempien koiran kanssa, 5-kuinen Vicky-bokseri ja heti olivat ystävystyneet!

Tässäpä viikonlopun kuulumiset lyhyesti. Nyt olen totaalisesti äitiyslomalla ja kerään itsellenikin vähän voimia tulevia valvomisöitä varten (Reeti pyytää joka yö useamman kerran tarpeille, kun ei sinne mahaan mahdu kovin paljon monenlaista kuljetettavaa). Soitella ja viestitellä saa, mutta jos en vastaa, niin älkää huolestuko tahi loukkaantuko, voipi nääs olla, että joko nukun tai seuraan synnytystouhuja!

Nauttikaa nyt lauhkeammista ulkoilukeleistä ja meillä ainakin tällä hetkellä paistaa aurinko ja lunta sataa hiljalleen... Noinkohan se vielä metrisen kinoksen meinaa?

No näinpä tuli kaksi erilaista blogikirjoitusta näppästyä tai sanotaanko kuvakavalkadia, sillä aamun jo hakkasin niin tiuhaan näppäimistöä toisissa puuhissa, että yksi kynsi katkesi ja rajoittaa nyt vähän kirjoitustahtia (aluksi aina outoa, kun sormenpäällä joutuu näpyttämään...). Sattuipa mainio aasinsilta! Täytyy nääs pätkiä nuo muutkin kynnet lyhyeksi, jos noita kätilöhommia sattuu pukkaamaan - onpahan vähän hellävaraisempi maailmaantulo maha-asukeilla!

Trimmauskurssi 25. - 26.1.2014

Viikonloppu vierähtikin vilkkaissa merkeissä Renkomäen hallilla trimmauskurssilla. Kettusen Eila (Eipä's kennel) veti todella hienon kurssin jälleen ja lämpimät kiitokset hänelle kuten myös reippaille talkoolaisille: Tarulle, Hanna-Marille, Anu A:lle, Anu T:lle, Annelle ja itselleni! Kiitos myös kurssilaisille, tehän sen tapahtuman tunnelman luotte ja sain taas tavata kurssilaisten myötä aivan ihania ihmisiä ja erittäin rapsuteltavia snautsereita! Ja pitää välillä muistaa kiittää julkisesti myös omaa puolisoani niin järjestelyavusta kuin muustakin systeemistä! Rentoa ja lämmintä meininkiä riitti vaikka lauantaina ensin meinasi palella niitten kovien pakkasten myötä sisätiloissakin, mutta siitä tunnelma sitten hikisiin lukemiin iltapäivällä kohosi (tai en muista tiedä, mutta minä ainakin hikoilin - lienenkö jännittänyt?). Snautserikerhon toimesta tarjolla oli koko ajan kahvia, teetä, mehua sekä tietysti pullaa, keksejä ja leipää päällisineen. Lauantaina saimme nauttia aivan mahtavaa bataattikeittoa, jonka Taru oli valmistanut kurssia varten, kiitos! Ja sunnuntaina lämmitin kinkkukiusausta, johon onneksi olin onnistunut huitaisemaan vähän tottumustani vähemmän sitä pippuria? On meillä erinomaisen mukava porukka tällaisia tapahtumia järjestämään, kaikki vaan pelaa erittäin sutjakkaasti. Tässä muutamia napsimiani kuvia kurssin tunnelmasta (kuvia saa kurssilaiset sekä talkooväki vapaasi itselleen iloksi kopioida, talletin tähän omasta mielestäni vain onnistuneimmat otokset)

Pakkaspäiviä

Selkeesti myyrä mennyt!

Reeti, Sökö ja Hertta - vähän tarkenivat pönöttää

Hertta hillittynä ja Sökö ihan ominaisella tyylillään

Hertta hillittynä edessä ja Sökö vaihdikkaasti takaa

Sökö - kova tyttö kulkemaan eikä esteet hidasta!

On siellä Sökö!

Reeti ja Hertta jaksavat kummastella Sökön sähäkkyyttä

Hertta ja Sökö - nuorempi vanhempaa haastamassa kisailuun

Sökö ja Hertta kisailemassa

Reeti, Sökö ja Hertta - Reeti ei enää pitkään jaksa istuksia

Sökön ja Mantan hellyyshetkeä

Ah näitä pakkaspäiviä... voisivat jo vähän hellittää, mutta veikkaanpa, että seurauksena saapuvat mahdottomat lumituiskut? Kumpi lie sitten parempi, mutta ainakin näillä aurinkoisilla keleillä saa parempia valokuvia vaikka näpit jäätyykin. Aamulenkit ovat lyhyet ja iltapäivien lämmössä ollaan käyty hieman pidempiä. Tai ei siellä lämmintä ole, mutta kun pistää silmät kiinni ja aurinkoa vasten napottaa uskoen kovasti, niin lämmittäähän se (jahka unohdan jäätyneet näpit ja viimattoman paikan löydän). Sökön kanssa piipahdettiin eilen Mantan luona leikkituokiossa ja ne pelaavat mainiosti yhteen, hauskoja seurattavia neitikoirajuttuineen! Näillä pakkasille onkin etenkin noille nuoremmille keksittävä jotain muutakin puuhaa kuin oman huushollin järjestyksen seuraaminen, ovat muuten aika aktiivisia siinäkin puuhassa ja voipi mennä omatoimiseksikin, jos eivät ehtymätöntä energiaansa riittämiin pääse purkamaan. Itsekin tässä monta hommaa olen ehtinyt laitella jo etukäteen mahdollisimman valmiiksi, jotta synnytyksen lähestyessä voin rauhallisin mielin huilailla vapaahetket (tulevat emät ruukaavat kulkea yöaikaankin erittäin tihentyvään tahtiin ulkona parin viimeisen yön aikana). Reeti voi erinomaisesti, on hyväntuulinen ja makaa tyytyväisenä kainalossani lukutuokioitteni ajan. Mikäpäs se näinä pakkaspäivinä on kaverin kanssa pehkuissa maata toisiaan rapsutellen sekä hellyyttä jakaen! (Reeti kyllä muistaa tassulla tökätä, jos en rapsuta...)

Meillä niitä kavereita samaan pehkuun riittääkin, kun Rauhakin noitten nelijalkaisten lisäksi usein lennähtää siihen lepäänään... Utelias pikkuolento ja jotenkin tämä runo tuli mieleen!

"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia, laatia kunnon nokkimisjärjestyksen,

juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen,

raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."
-Pam Brown-

Tämä loppuviikko viikonloppuineen hurahtaa aika vilkkaissa merkeissä, joten toivottelenpas samalla erinomaista loppuviikkoa ja mukavaa viikonloppua!

Astutuksesta seitsemän viikkoa

No nyt Reetin tiineyden huomaa jo asiasta tietämättömämpikin! Kävely on ankkatyylistä, se nautiskelee hitaasti ruokailuhetkistä, röyhtii välillä (ihmisten raskausaikana sanovat, että jos tuleva äiti röyhtii paljon, niin kohdussa muksu kasvattaa tukkaa - tässä tapauksessa ilmeisesti karvoja?), lepäilee paljon, visiteeraa pentulaatikossa usein, pyytää ulos tiuhaan... Jaksaa se tyttö lenkkeillä (meillä on oikein mukavat kävelyretket Hertan ja Sökön riekkuessa irrallaan omia touhujaan!) ja iloisin mielin edelleen mennä viuhottaa pitkin tupaa. Välillä oven käydessä ei aina viitsi nousta tulijoita vastaanottamaan vaan makaa häntäänsä paukuttaen lattialla, kun just ehti siihen lepäämään. Täällä on kaikki H-hetkeä varten jo laiteltuna, joten lokoisia loppuodotusaikoja tässä vietetään ja huilataan kunnolla koko porukan kanssa! Kuvat tältä päivältä, Reeti nousee kevyesti vielä sohvan nojallekin, mutta rentoutuu muualla!

Loman jälkeen on nautittu turhankin kirpeistä pakkaspäivistä pääasiassa tuvassa, sillä herkkä hipiäni ei vaan nyt noita kelejä kestä! Joka päivä sinne on kuitenkin useampaan kertaan uskaltauduttava ja tänään ulkoilutin myös kameraa, kun lupasivat säätiedoissa oikein mukavaa ja aurinkoista ulkoilupäivää. Taidan olla ulkoilusta kuitenkin vähän eri mieltä, sillä näpit jäätyivät enkä niin kovin topatusta sekä moninkertaisesta pukeutumisesta välittäisi, kun käypi ahistamaan... Ehkä on ostettava vähän väljemmät talvivermeet? Kuvat päivän ulkoilusta, ekassa kuvassa Hertta ensimmäisenä, Reetillä takki (pinkeä silläkin!) ja Sököllä oli meno päällä ja kaikilla parrat jäässä!

Lystikkäitä lumisia hetkiä ja talvisia retkiä! Hiihdellen, luistellen, lasketellen - minä pysyn kävelyreissuillani ja etsin sitä paikkaa, mihin aurinko tuikahtaa lämpimimmin!

Seurailen tässä samalla otusteni lepoa ja tämä Elina Karjalaisen runo pälähti mieleen:

Ihana uni on sellainen, jossa 

ruukussa kasvaa luita, 

makeita häränhäntiä ja 

koiranherkkuja muita. 

Ihana uni on sellainen, jossa 

taikakynän saisin. 

Silläpä maailman kauneimman 

runon heti kirjoittaisin.