Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Herttaista Hertan päivää!


Marraskuu onkin alkanut meillä mukavissa merkeissä. Allu on hohottanut torstaista lähtien täysin rinnoin Rauhan vieressä kanihäkissä ja näyttävät viihtyvän keskenään mainiosti. Keskiviikkoiltana huomasin Allun olevan Rauhan höyhenten sukimispuuhissa, joten kaverukset niistä on tulossa vaikka tuo vaari taisi pitää ensimmäiset pari päivää siemenet nokassaan, nyt se on puhaltanut ne pois. Rauha ei osaa vielä hohottaa vaan vienosti huutelee "huuh, huuh". Mukavaa noitten kumppanuutta on seurailla ja vapaa-aika kuluukin Rauhaa kesyttäessä. Utelias otus se on ja pää kallellaan katselee huushollin touhuja, koirien leikkiä sekä Allun liikkumista vapaana. Taitaa pikkupäässään pohtia, josko jonain päivänä itsekin uskaltautuisi likempään tuttavuuteen muittenkin talon asukkien kanssa? Hyvin jo kädelle tulee, mutta luottamusta välillämme ei vielä ole, se epäilee tarkoitusperiämme ja me tiedämme, että jahtaamispuuhaksi menee, jos irralleen isoihin tiloihin pääsee (kertynyt jo parit kokemukset!). Maltti on valttia näissäkin asioissa ja minähän olen kärsivällisyyden perikuva! Naurukyyhkyt tulevat sukukypsiksi 5 - 7 kuukauden iässä, joten aikaa sellaiseen vielä on eikä noista mitään synny, sillä Allulla uskoisin jo hedelmällisen iän ajaneen ohi. Sitäpaitsi se näyttää toistaiseksi vielä tyytyvän aina niin yhtä ihanaan tyttökaveri-pesusieneensä...

Se kyyhkyistä. Torstaina meille tuli hoitoon LeahEulaalia eikä siitä sen kummempaa, sillä se sulautui laumamme jatkoksi ilman isompaa numeroa. Laitan tähän kuvan viime kesältä, jossa Leah seisoo ja Reeti makaa. Otokseni ovat ihan järkyttäviä tältä viikonlopulta eivätkä julkaisukelpoisia...
 

Leah on kaunis ja hyvätapainen likka, joka otti vastaan avoimin mielin myös perjantaisen pikkuvieraamme. Omani taisivat tuumata yhteen ääneen, että kiitos ja hei vaan, tänne ei enää yhtään sovikaan! Pian ne lämpesivät Reetin "pikkusiskolle", joka on viime kesänä muuttanut Lahteen ja kävi näytillä, olipa iloinen ja reipas tyttö!

Ensi viikolla onkin luvassa mieluisat ajelureissut, sillä vien Irman riiustelureissulle ja vähän jännittää! Niistä asioista tuonnempana... Onhan tässä paljon muutakin odotettavaa ja vähän juhlittavaakin! Ville täyttää huomenna 20 vuotta, Isänpäiväherkutteluja, Sökön lonkkakyynärlausuntojen odottelua ja "syys"lomatunnelmiin virittäytymistä! Tätä kirjoittaessani kuulen pihalta tassujen töminää, Sökö ja Leah ovat ulkoriennoissaan keskenään. Itse taidan nauttia nyt kunnon munkkikahvit Hertan nimppareitten kunniaksi!

Kennelyskää on tarjolla ainakin meidän seudulla ja siitä vähän asiaa. Se on koirien flunssa. Välillä se on pelkkää lievää nuhaa, yskimistä ja ehkä jopa pientä kuumeilua. Välillä se voi villiintyä kunnon influenssaksi. Sen kukoistuskausi alkaa yleensä myöhäissyksyllä ja jatkuu talveen. Vaikka se onkin”pelkkä” nuha, niin siihen kannattaa suhtautua määrätyllä varovaisuudelle. Kennelyskä voi kehittyä koiran henkeä uhkaavaksi sairaudeksi ja oireiden ilmetessä lepo on parasta lääkettä. Itämisaika on päivästä hieman yli viikkoon. Se kykenee tartuttamaan jopa muutamia viikkoja, vaikka koira olisikin jo oireeton. Kennelyskä tarttuu kuten flunssat, pisaratartuntana tai kosketuksessa. Jossain määrin myös omistajien käsien ja vaatetuksen kautta. Jos perheessä on oireileva koira, niin sitä ei viedä tapahtumiin, koirapuistoihin tai kylään. Omistajat muistavat pestä kätensä ennen kuin käpälöivät vieraita koiria.

Pyhäinpäivänä muistui mieleen hetkeksi edesmenneet otuksemme - Lissu, Rikke, Linda, Riina ja Urpo jättivät jälkensä mieliimme ja vähän ovenpieliimme! Paljon on lämpimiä muistoja! Ja nekin muistot, jotka hehkuttivat aikoinaan ihan punaisiksi, ovat jo haalenneet mukaviksi tai ainakin opettavaisiksi! Lopussa on Sateenkaarisillan runo, joka vaan muistui näinä pyhinä mieleeni...
 





Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.

Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.

On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

- tuntematon
 
 

Akka 3 kk ja Rockers` festarit!

Akka täytti viime perjantaina kolme kuukautta. Sitä on ihasteltu sekä rapsuteltu monelta käsiparilta, vähän jo koulutettukin (muistutus itse...