Raappavuoren kennel: Lapsi ja koira

Komeasti teki kirsikkapuumme marjoja ja makeita olivat - katosivat vaan turhan nopeasti rastaitten kitaan... Verkottaa en tohdi, kun niihin linnut ruukaavat takertuvat, mutta pääasia, että marjat kauppaansa tekevät?

Viime lauantaina Heli piipahti meillä Meeri-tyttösen ja VilhoHäslingin kanssa. Kiitos visiitistä ja ihastuttavista kuvista, mukavaa oli seurata koirien sopuisia touhuja ja Vilho on hauska otus. Terveiset Meerille, hän osaa toimia erinomaisesti kaikkien eläinten kanssa!

KoiraLapset Vilho 5,5 kk ja Jokeri 2 kk

Lapsen ja koiran yhteiselosta pari sanaa noin yleisesti. Koiraa ei pidä ikinä hankkia pelkästään lasten kaveriksi vaan vastuu koiranpidosta on aina aikuisella. Taaperoikäisten ja koiran kanssa vaarana ovat ne hampaat ja päinhyppimiset, toisekseen taaperoikäinen voi aiheuttaa koiralle uhkaavia tilanteita horjahtamalla koiran päälle tai tunkemalla sormensa tai muita ulottuvia koiran mielenkiintoisiin koloihin. Alakouluikäinen on taas malttamaton! Hän ei välttämättä jaksa ymmärtää koiran runsasta lepo- tai rauhantarvetta ja vielä noitten pienten ihmisten äkkinäiset liikkeet ovat koiran mielestä välillä hyvinkin uhkaavia. Useimmilla roduilla on kovin voimakas vahtimistarve omaa perhettään kohtaan, joten vaaratilanteita voi sattua myös lasten leikkien lomassa kilpajuoksun tai painiharjoitusten aikana, sillä koira ei sellaista leikkiä ymmärrä siten kuin me ihmiset. Koskaan ei pidä jättää lasta ja koiraa keskenään valvomatta, sillä molemmat ovat nopeita ja valitettavasti välillä kovin arvaamattomia.

Useimmissa perheissä koiranhankinnasta keskustellaan yleensä lasten ollessa 10-12-vuotiaita ja monissa perheissä sellainen lopulta hankitaan ennemmin tai myöhemmin, joskus pelkästään lapsen vastuulle vastuuta opettamaan? Onko se sitten pelkkä lasten mieliksi tehty päätös? Vanhempien täytyy olla siitä päätöksestä vähintäänkin yhtä vakuuttuneita. Senikäinen lapsi jo pystyisi ulkoiluttamaan pientä koiraa, mutta elämänkokemusta ei ole niin laajalti, että ulkoilureissuilla osaisi (muistaisi) huomioida mahdolliset vaaratilanteet (autot, pyöräilijät, toiset koirat, ei-koiramyönteiset ihmiset jne.), joten vastuu ulkoiluttamisesta kuuluu vielä täysin aikuiselle. Teini-iän myllertysten aikana voipi mieleen juolahtaa koiranpennun hankinta ja onkin oiva hetki antaa vähän muuta ajateltavaa. Pitää kuitenkin muistaa, että teini-ikäisellä myllertävät niin monet asiat mielessä, joten en ikinä jättäisi vastuuta myöskään täysin teini-ikäisen hartioille koiran hyvinvoinnista. Heillä tahtoo muutenkin olla kovin noita mielialanvaihteluita ja joissakin tilanteissa koira voi saada sijaiskärsijän osan, jos siihen omaa mielipahaa käydään purkamaan. Toisaalta koira on kyllä erinomainen kuuntelija ja pitää taatusti isotkin salaisuudet.

On muistettava, että olipa lapsi minkäikäinen tahansa, niin jokaisessa rodussa pentuajan hampaittenkäyttö niin ihmisiin kuin tavaroihin on sanomattakin selvää ja naskalit ovat tosi terävät (käppänälläkin)! Hyppimishommat ja ryntäilyt kuuluvat myös koiran perusominaisuuksiin sekä tietysti sisätarpeilu, nämä jatkuvat satunnaisesti myös aikuisiällä. Koirasta selvät perusasiat ja -tarpeet on perheessä aina kerrottava jokaiselle jo etukäteen, jotta arvotavarat ja paremmat vaatteet säilyvät vahingotta sekä yhteiselo on alusta lähtien suht'sujuvaa. Luovutusikäisen pennun myötä vilahtaa nopeasti (välillä tosi tuskaisestikin) pari-kolme vuotta ennenkuin koiralla on täysin aikuisen koiran käytöstavat (jos niitä on opetettu), joillakin joku ilkikurinen tapa säilyy ihan vanhuuteen asti, jos sitä ei pentuajassa jakseta viisata pois. Yhteiset pelisäännöt koiranpidossa koko perheelle sekä johdonmukaisuus!

Enpähän nyt halua lytätä kaikkia lapsia tai nuoria koiranomistajina, sillä ei se eläimen asiallinen pito monelle aikuisellekaan selvä asia ole, valitettavasti. Meistä kaikki eivät vaan osaa ottaa oikeanlaista asennetta elävää otusta kohtaan ja niitä laiminlyödään ihan perusasioita myöten (vesi, ruoka, turvallisuus, pahoinpitely). Surullisia tarinoita on kautta aikojen eläintenpidosta korviini kantautunut ja viime aikoina hyvinkin kammottavia tapauksia jälleen esille tullut. Opettakaa omat lapsenne (ympäristönkin!) eläimen oikeaan kohteluun. Kertokaa ja neuvokaa, että mikään eläin ei ole lelu vaan kylmää, kuumaa, kipua, janoa ja nälkää, väsymystä sekä turvattomuutta tunteva elävä olento, joka saa hyvän mielen hellästä kosketuksesta ja huolenpidosta. Pitäkää huolta ja nauttikaa!

Omat aamurutiinit paperitöineen on liki loppuun saateltu ja painun altaaseen, en ilman viiden silmäparin seuraa!

Lisäsin maanantaipäivältä pari otosta, etteivät ehdi vanhentua! Kansioon talletin enemmän...