Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

torstai 20. huhtikuuta 2017

Silmäpeilaus ja astutuksesta tänään 63 vuorokautta

Raappavuoren Illuusio kävi tänään terveystarkastuksessa. Silmät todettiin terveiksi, samalla kuvattiin lonkat ja kyynärät, jotka näyttivät hyviltä, mutta odotetaan nyt maltillisesti virallisia lausuntoja Suomen Kennelliitosta. Kiitos Maaret!

Ihana Rundi! Supsattelin sille viime maanantaina ohjeita ja se on toiminut ohjeistukseni mukaan. Nartun kantoaika on noin 63 vuorokautta, mutta on aivan luonnollista synnyttää muutama päivä etu- tai jälkikäteen. Mitä sitten supsattelin? Supsattelin, että koska se ei pulauttanut pentujaan reilusti etuajassa pääsiäispyhinä, niin se voisi ystävällisesti viettää K-hetkeä aikaisintaan torstaina, perjantaina tai ehkäpä jopa vasta lauantaina. Jouni lähti nääs tiistaina Vieremälle ja kaikki muut omat ihmiseni ovat työelämässä. En tähän hetkeen vieraita apukäsiä ota tai olisihan ne ollut otettava tarvittaessa, mutta nyt jo huokaisen, sillä huomenna on jo ns omaa väkeä käytössä. Kvartetin kanssa ollaan nautittu pitkistä lenkeistä (jopa vähän urheilullisistakin!) aurinkoisissa keleissä ja Rundi on päässyt lyhyemmille privaattitaaperruksille. Mukavaa on olla äitiyslomalla, sillä nokoset pidetään, kun siltä tuntuu ja tämän viikon aikana olen ehtinyt paneutua moneen asiaan. Nyt on Sukokan Kasvattaja-akatemialaisten oma rotutietous tentattu suurimmalta osalta opiskelijoista, tehty viimeisiä järjestelyjä akatemialaisten tulevan viikonlopun leiriä varten, toimitettu niin Snautseri-Pinseri- kuin Kasvattaja-lehdenkin aineistoja, tuumattu tulevia kesän näyttelymenoja ja muitakin menoja. Kirjoittamaan en enempää malta nyt käydä, sillä olen kirjoittanut, oikolukenut, viestitetellyt, puhunut, naputellut, laskenut...  Hyvä, että keli on ollut kuivaa, sillä humputellaan pihalla usein. Yöaikaankin. Ei ole tarvinnut silleen hinkaten siivota lattioita. Nyt tuulee ja sataa, mutta me nautimme oloistamme tuvan lämmössä täysin vatsoin -> mahat täysinä akoilla ruuasta, minulla ruuasta sekä etenkin suklaamunista ja Rundilla pennuista, sillä ruoka ei vaan siihen enää uppoa

Toiset kuvaavat upeita auringonlaskuja, minä viime päivinä (öinä!) auringonnousuja - komeita nekin!

62 vrk astutuksesta, korvat kuunnellen takaosastoa
 

63 vrk ja huilaillen mennään, mutta välillä on huolella humputeltukin muitten mukana!

Hyvä artikkeli luettavaksi ja lämmin kiitos kasvattiemme omistajille!

Tällä viikolla tuli kaiveltua vanhoja blogipostauksia ja tämä tarttui silmiin, hauska juttu ja edelleen ajankohtainen pohdittava!

KOIRA EI OLE PAIJAAJAN PARAS KAVERI - kirj. Päivi Saarilahti/Satakunnan Kansa 1.10.2012

Kissaihmisillä on tapana kehuskella, että heidän lemmikeillään on oma tahto ja juuri se tekee kissasta koiraa hienomman eläimen. Koiraihmiset puhuvat puolestaan tottelevaisuudesta ja uskollisuudesta. Näppärä logiikka, paitsi että näissä ei ole järjen häviää.
Vilkaisu vilkkaalle pyörätielle riittää. Harva musti siellä tarjoilee omistajalleen palvovaa tuijottelua ja opaskoiramaisia palveluksia kilometri toisensa perään. Sesset hinkuvat hajujen, eläimien, ihmisten ja autojen perään. Taluttajat yrittävät enemmän tai vähemmän hapuillen estellä syöksähdyksiä hihnasta vetämällä ja eitä toistelemalla. Mikäli villiolento hihnan toisessa päässä tunnistaa edes oman nimensä, omistaja on hajota ylpeydestä.
Mikäpä siinä, jos kyseessä olisi kissa. Oletteko kuulleet kissanomistajasta, joka haastettiin oikeuteen? Tai lukeneet riipaisevan jutun tappajakissan uhreista? Harvemmin suuri yleisö myöskään kerää tuohtuneita listoja kissaroduista, jotka kynsivät ja purevat enisten. Kissa pissiin pahimmillaan naapurin portille. Koira voi hajottaa paikat remonttikuntoon tai vaatia ulkoiluttajalta painonnostajan voimia. Ikävimmässä tapauksessa se puree ihmisiä tai muita eläimiä.
Mitä kissaihmisiin tulee, he voivat minun puolestani säilyttää haavekuvansa koiraperheiden sotilasmaisen hierarkkisesta arjesta. Se kiusaa korkeintaan koiranomistajan ylpeyttä. Koiraihmisille voisin parin kodinvaihtajakoiran kokemuksella antaa muutaman vinkin. Varsinkin niille, joiden elämään rakkaan pikku vuffen käytös aiheuttaa onnenhetkien lisäksi myös huolta.
Moni ottaa koiran, koska haluaa seuraa kotiin ja lenkkipoluille. Jos tuuri ja taito kohtaavat sopivassa suhteessa, lopputulos on kummankin kannalta hyvä. Ihmisten ja koirien yhteiselossa on kuitenkin yksi mutta, joka vahvistaa ja ylläpitää ongelmia.
Useimmilla ihmisillä on loputon tarve paijata koiriaan.
Lemmikille on helppo antaa sekin lämpö, joka joskus jää jakamatta kanssaihmisille. Kaikki olisi hienosti, jos holtiton rapsuttelu, kehuminen ja silittely tekisi hauvelista paremman perheenjäsenen. Valitettavasti usein käy juuri päinvastoin.
Koira mittaa pennusta asti omistajansa käytöksestä, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Hellittely ja puhe vahvistavat kulloistakin mielentilaa. Siksi niiden ajoitus ei ole yhdentekevä. Syliin otettu arka koira ei rohkaistu, vaan muuttuu entistä aremmaksi. Vihaista koiraa silittämällä pääsee pian ratkomaan suurempia aggressio-ongelmia. Rajaton huomio nostaa epävarmankin koiran laumansa johtajaksi. Niitä saappaita ei viisainkaan hännänheiluttaja voi täyttää.
Jos lemmikin ainoa tarkoitus on olla hellittävänä, kannattaa hankkia kissa.

Maltillisesti kohti K-hetkeä ja mukavaa loppuviikkoa sekä viikonloppua!



Jk. Isot kiitokset Mialle silmätenttipaikan ja -tarjoilujen järjestämisestä, olet kyllä mahtava apuakka ja kohti leiritunnelmia!

Jk2. Tänä iltana olisi Sukokan hallituksen kokous. Jätän sen suosiolla väliin, sillä emäkoira on ihan kaikkea tärkeämpi.



Akka 3 kk ja Rockers` festarit!

Akka täytti viime perjantaina kolme kuukautta. Sitä on ihasteltu sekä rapsuteltu monelta käsiparilta, vähän jo koulutettukin (muistutus itse...