Ihminen on sosiaalinen eläin, mutta kaipaa turvakseen rutiininsa. Minä herään varhain ja eniten pidän maanantaiaamusta, sillä se aloittaa uuden upean viikon ja saapi olla silleen rauhassa ihan itsekseen, kun muu porukka on lähtenyt töihinsä ja järjestys taas ihan omassa hallinnassa. Nyt on kyllä sunnuntaiaamu, mutta kun kaikki muut nukkuvat, niin aloin kirjoittamaan. Siis asiasta sen enempi tietämättömille kerrottakoon, että meidän härdelliämme on sanottu tuiran asemaksi, hollituvaksi, sirkukseksi ja minua kotihengettäreksi, hanhiemoksi jopa kotikotkaksi. Tykkään vilkkaasta menosta ja ihmisistä, mutta kyllä minä nautin välillä näistä yksinäisistäkin hetkistä ja omasta ihastuttavasta seurastani, mutta on se hyvä, että on ihania ihmiä niin paljon olemassa ja heidän kanssaan voi jakaa iloisia asioita ja tarvittaessa apua saa nopeasti ihan likeltä, mm. toisesta naapurista kakku jo kevään juhliin tilattuna ja toisesta naapurista kahvikalusto varattuna - kiitos Anulle ja Pialle!
Nämä vappu- ja helatorstaiviikot rikkoivat viikkorutiinini ja hienot kalenterimerkintäni - niinhän siinä kävi, että torstaina olin väärässä paikassa väärään aikaan. Harmitti, mutta korjaukseksi painuin läheiseen (sen väärän paikan) kenkäkauppaan ja löysinpäs uudet kengät. Tuli ostettua muutakin ja kotona vasta huomasin, että kengistä oli jäänyt saamatta 30 %:n alennus... No, ei muuta kuin iltapäivällä sinne oikeaan tapaamiseen (sinne aiempaan väärään paikkaan), missä sattui se kenkäkauppakin olemaan likellä ja kävin korjauttamassa virheellisen kauppalaskun. Ajeluja tuli harrastettua, mutta ne uudet kengät on hienot, turkoosit ja kevyet astella. Kauppalaskua korjatessa bongasin lisääkin mukavia tarjouksia ja niin jäi torstain toheloinneista oikein mukava olo seikkailuista huolimatta. Juu ja tapaamiset lutviutuivat passeliin lopputulokseen.
Jotenkin sitä atk-aikana ajattelee, että kaikki asiat ovat ajantasalla ja pettymys oli suuri, kun ostin viikolla pihakalusteita, ajoin noutovarastoon ja poika siellä tuumasi, etteipä ole enää muuta jäljellä kuin esittelyryhmä (kauppa ja noutovarasto ovat ihan eri paikoissa!). Johan tiuhahdin, sillä aikaa olin jo kauppareissullani tuhlannut tarpeiksi aurinkokelistä ja olin ehättänyt nähdä jo haavekuvissani, kuinka uusi ryhmä tuohon kuistille asettuu... Täyttä hintaa en "käytetystä" maksa eikä se varastopoika osannut asiassa enempää neuvoa. No perään soittivat ja ehdottivat sopuhintaa siitä "käytetystä", joten hain sen kuistille pönöttämään (pölyyntymään? sillä aurinko ei nyt paista) ja hyvältä näyttää pienistä virheistä huolimatta - ajatus, että pian siihen käytön jälkiä ilmenee, lohduttaa vähän ja johan Sökö hoksasi itselleen ihana lepopaikana uusista kalusteista, joten kaipa noihin kynnenjälkiä on odotettavissa.
Ulkoilua on harrastettu paljon, pihaa valmisteltu kesänviettoa varten ja aita tuli maalattua. Onneksi tuuletkin laantuivat ja tänään on vähän pilvisempi päivä, eikä pieni sade haittaa, sillä luonnolle tekee hyvää. Kevät on kesää kohti nopeasti etenemässä ja pihalla saa alati ihailla jotain puhkeavaa. Voikukkien lehdet ovat vauhdikkaasti viherryttäneet pihaa, on nurmikkokin jo aika mallillaan, silmut taitaa joka pensaassa ja puussa lupaavasti töröttää (paitsi koristeomenapuulle on loppu tainnut tulla...) ja kiitos myyräkarkoittajan, olen ihaillut myös sipulikukkiani enemmän kuin aiempina keväinä, en edes muistanut, minne kaikkialle niitä olen nakellut, mutta mukavalta näyttää.
Lintujen muuttopuuhia ja aamuista kakofoniaa olen nautiskellen kuunnellut, myös sisällä Rauhan ja Allun nokkeluuksia. Tuli muuten laitettua oviverhokin paikalleen, sillä lämpiminä päivinä ei välttämättä tule ulko-ovea suljettua ja käväisi mielessä, että Rauha saattaapi hyvinkin lähteä avaraa maailmaa tutkimaan. Siis oviverhohan on alunperin asennettu kärpäsiä varten, mutta toimii nyt hyvin Rauhan pysäyttimenä. Allu ei paljoa enää hohottele tai lentele, mutta onnistui katoamaan? Sohvan nojalla sen viimeksi näin ja aikani etsittyä muka lentokyvytöntä otusta löysin sen Villen huoneesta - ovela otus ja taitaa tykätä kyydeistä, mutta tarvittaessa lentää, kun kukaan ei ole jeesaamaassa... Rauhaa ollaan saatu kesyyntymään ja sitäkin voi kohtuukäsikesyksi jo sanoa, ainakin hetkittäin. Se saattaa käydä ihmisiä silleen huomaamatta nokallaan silittelemään ja onpas erittäin perso ruokapöydän antimille, kaikkea pitää maistaa ainakin kerran.
Otsikko Meelelahutusmaailma on vironkieltä ja käännettynä se tarkoittaa viihdemaailma. Otsikointi vaan juolahti mieleeni, kun sain ÖlleSummeriin jo liput ja kuoressa lukee: Sinu pilet meelelahutusmaailma, linkissä lisää rentohenkisestä heinäkuisesta tapahtumasta Tallinnan Laulumäellä http://www.ollesummer.ee/fin (pääesiintyjänä muuten PetShopBoys... No, onneksi noissa menoissa on paljon vaihtoehtoja ja erinomainen tunnelma!)
Tässäpä tämän kerran härdellimme viihteet ilman enempiä tämänhetkisiä kuvia, mutta meinasin piirrättää Riinasta ja Urposta kuvan ja piirtäjälle kuvia malliksi (luonnetta ja kiinnostuksia kuvailevia) etsin, niin laitanpa tähän vähän muistoja. Seinällä töröttää jo lyijykynäpiirros Lissusta, Rikestä ja Lindasta, joten johan nuo toisetkin edesmenneet ovat paikkansa ansainneet - onhan nuo muistot jo aika kullannut!
Riina oli mahdoton läträämään veden kanssa, niin mökillä kuin koristealtaassakin - oikea vesipeto!
Urpo oli lempeä jättiläinen, alati tyttösiä leikittävä ja suojeleva otus - kauniit muistot jäivät!
Todella harmillista taas kerran sen kuvablogin katoaminen... jutut ja kuvat vuodelta 2007 asti katosivat viime kesänä bittiavaruuteen. Toki kuvat ovat tallessa, mutta aikamoista kaivamista on, kun kuvia välillä etsii. No, tekevälle sattuu ja tapahtuu! Sitäpaitsi asiat ovat aina ihan mallillaan, kun arjen pienistä asioista ilonaiheet huomaa eikä jokaista vastoinkäymistä silleen enempi jää harmittelemaan.
Ja jääkiekkoa! Suomi on aloittanut MM-urakkansa hienosti - jännityksellä seuraan, mihin asti pääsevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti