Sadepäivän tuherrusta...

Aurinkoisena aamu valkeni, mutta nyt sataa. Tätä kirjoittaessa eläinlaumamme touhuilee omiaan, Rauha viihdyttää itseään kattotuulettimessa hyppien lavalta toiselle vauhditellen itse vekotinta liikkumaan, Allu pönöttää vieressäni pöydällä napostellen leivänmuruja aamiaislautaseltani ja koirat narskuttelevat puruluitaan lyhyen aamulenkin jälkeen. Yleensä menee lenkillä kevyesti parikin tuntia, mutta näin sateisena päivänä pidetään sisäpuuhapäivää. Luonto on jo täysin vihreää, linnut ilmoittelevat reviireistään äänekkäästi, kastikkaat, etanat ja kotilot ovat ilmestyneet koloistaan... Kotiloita ei tässä aiemmin ollut, mutta kun maata on tonteille kotiloalueilta tuotu, niin tämä nilviäinen on päässyt mahdottomasti viimeisten kolmen vuoden aikana leviämään eikä sitä mitkään torjunnat taida enää tältä kylältä hävittää. Minua nuo ei kovin harmita, kun ei ole kasvimaata tai kukkapenkkiä, jossa tuhojaan aikaan saisivat.

Olen minä jo kesäkukkaset kuistille laittanut roikkumaan ja ruukkuihin köynnöksetkin jo hankin - vielä en tohtinut istuttaa paikalleen, kun ovat kovin hentoisia ja noissa ostoruukuissa ne on helpompaa kantaa tuulelta ja mahdollisesti vielä kylmiltä öiltä suojaan kuin painavissa saviruukuissa. Laitan ne lähiaikoina ruukkuihin, kunhan muutaman päivän totuttelevat ulkoelämään ja vahvistuvat. Pihalla on muutenkin tullut puuhasteltua aurinkoisina päivinä ja sateettomina hetkinä, pesäntekopuuhat on jokaisella mielessä, mutta tämä kyhäelmä varmaan kannattaa poistaa, ettei katoksessa tarvitse ampiaisten kanssa seurustella

Päättäjäisjuhlat on tarkoitus pitää tykkänään pihamaalla, joten satakoon nyt, jotta juhlien ajaksi taas aurinkoisia kelejä voi odottaa. Juu, meidän Veera valmistuu hiusalan opinnoista 31.5. ja voinko jo isommista vanhemmuuden velvotteista huokaista? Molemmat muksut täysi-ikäiseksi saateltu ja kummallakin päästötodistus myös ammattia varten, joten silleen jaloilleen laiteltu ja toivon vaan molemmille paljon onnea sekä rohkeutta tulevaan! Vuodelta 1998

Noista vinkeistä. Sain yhden kesäisen vinkin lisää, mutta se jäi kokeiluasteelle. Sain tietää, että jos sadevesiastiaan laittaa ruokaöljyä, niin se tekee kalvon pinnalle, joten hyttysenpoikaset eivät sieltä pullahtele kesäiltaa häiritsemään, kun rasva tekee pinnalle kalvon (hyttyset munivat kaikenlaisiin vesiin ja poikaset hukkuvat sen kalvon myötä...). Kokeilin tätä vinkkiä sillä seurauksella, että ruualle perso trioni päätti juoda saavit kokonaan tyhjäksi ja rasvasivat astioissa jatkuvasti partojaan, joten se siitä rasvakalvosta. Antaa siis hyttysten lisääntyä! Onneksi asumme niin tuulisella paikalla, että ei niistä nyt ihan hirveästi ruuhkaa ole kuin tyyninä kesäöinä, mutta silloin ruukaan yleensä nukkua.

Vähän koiravastaisuudesta, sillä paljon kiertää nyt feisbuukissa varoituksia myrkkypaloista, kadonneista koirista ja tietysti mielipidekirjoituksia löytyy lehtien palstoilta niin koirankikkareista kuin haukkumisestakin. Koiran käytökseen (vieteistäkin huolimatta) vaikuttaa aina se hihnan toinen pää ja miten asioista huolehtii. Kotisivujeni linkit-listalta löytyy mm. Koira kuntalaisena-tiedosto ja Koiranomistajan peruskurssi unohtamatta Koiranomistajan perussääntöä, joka lukee jokaisen kauppasopimuksen takapuolella. Tietenkään nämä Suomen Kennelliiton laatimat ohjeet eivät tavoita kaikkia koiranomistajia - iso osa on täysin tietämätön koiran perustarpeista, järjestyssäännöistä tai laeista puhumattakaan ja kaikenlainen koiranpito tulee jatkumaan valistuksesta ja valvonnasta huolimatta. Harmillista vaan, että yksikin huolettomammin koiraa pitävä pilaa monen koiran mainetta ja aiheuttaa lisää koiravastaisuutta. Pidetään kaverista ja ympäristöstä huolta!

Kaikenlainen muukin vastaisuus tuntuu jotenkin lisääntyneen, liekö iän tuomaa näkökannan laajentumista? vai onko elämisen helppous muuttanut ihmisten asennetta huomioimaan epäkohtia? Etelä Suomen Sanomien näppispalstalle kirjoitellaan pärinäpojista, pihoilla ilakoivista lapsista, naapurin pyykeistä, ruohonleikkurin ym. pihapuuhien äänistä... Elämäähän ne ovat ja ääntä maailmaan vielä mahtuu! Nuorison työvastaisuuttakaan mielestäni ei ole vaan lakien avulla työnsaanti on tehty hankalaksi, sillä mm. rakennustyömaille tarvitaan työturvallisuus- ja tulityökortit perehdyttämistä ja täysi-ikäisyyttä myöten, elintarvike- ja ravintolapaikkoihin hygienia- ja anniskelupassit... Okei, on hyvä, että turvallisuuteen panostetaan, mutta minun aikanani sinne raksalle tai ravintolaan pääsi ihan pelkällä omalla innokkuudella töihin ja kokemusta kertyi vaikkei vielä täysi-ikäiseksi ehättänytkään. Tänä päivänä kuitenkin kysellään työkokemuksen perään ja miten sitä on päässyt hankkimaan, jos ei mitään työtä ole ikänsä tai lakien puitteissa ehtinyt kokeilemaan? Jotenkin kummastuttaa tämä tilanne, kun taas aamutv:ssa työllisyyttä pohtivat... Tyytyväinen olen, että omilla muksuilla on työpaikat sekä intoa työntekoon!

No, tulipa sadepäivän pohdiskeluita kirjattua ylös - antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, meidänkin pihalla on komea voikukkaketo ja onhan se oikeasti kaunis kukka! Onni syntyy pienistä huomioista, arjen askareista tutussa ja turvallisessa ympäristössä, ei siihen maksettuja huveja tarvita. Toiset eivät onneaan huomaa vaikka se kivellä täräyttäisi päin näköä, toiset taas kohottavat omaa oloaan? arvostelemalla muita, jopa vaatetuksen perusteella (luin tämän kerran feisbuukista!). Mutta iloinen olen, että tyttötrioni ei virttyneistä verkkareista myötähäpeää koe lenkeillä (uskoisin niin!) eikä tässä iässä nyt muutenkaan niin fiininä joka hetki tarvitse olla, pääasia on, että viihtyy omanoloisissaan...  Paneudunpas taas omiin töihini, jotta jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä tulee kirjattua muuallekin muistiin, mukavaa päivää kaikille!

Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
- Tsingis Aitmatov